torstai 14. maaliskuuta 2013

Sienestyksestä

Aion postailla kuvia, muistoja, fiiliksiä ja muita kokemuksiani yhdestä sienilajikkeesta kerrallaan. Näin talvella on aikaa ajatella ja odotella omaa lempivuodenaikaani syksyä. Saatan olla ihan pikkaisen hupsahtanut sienestykseen ja marjastukseen, kun ne ovat harva se viikko mielessä. Kuka muu nyt ajattelisi sienestystä maaliskuussa? :)

Minulla on varastossa satoja kuvia sienistä. Yritän valikoida tähän blogiin ne siedettävimmän oloiset otokset.

Mutta ihan ensimmäiseksi HUOMIO!
Käytä sienten tunnistuksen apuna aina vain ehdottoman luotettavia lähteitä. Yksi taho, joka ei saa olla väärässä, on Evira. Tässä näkyvillä koko osoite Elintarvikeviraston ruokasienten sivulle http://www.evira.fi/portal/fi/elintarvikkeet/valmistus_ja_myynti/kasvikset/ruokasienet

Muut sivut, joita uskallan suositella, ovat Suomen Sieniseuran sivut http://www.funga.fi/teema-aiheet/sienten-tunnistaminen/ sekä Arktiset Aromit-sivut http://www.arctic-flavours.fi/fi/arktiset+aromit/sienet/

Linkit löytyvät myös sivun oikeasta reunasta kohdasta Minun linkkini.

Älä käytä sienten tunnistamiseen edes tätä blogia, vaikka kuinka itsevarman oloisesti kirjoittaisinkin sienistä. Käytä vain luotettavia lähteitä ja tarkistettuja sienikirjoja.

Kun ostan sienikirjoja, valikoin vain suomalaisten sieniasiantuntijoiden suomalaisista sienistä kirjoittamia kirjoja. Niitäkin kannattaisi olla melkein pari kolme erilaista. Hanki mahdollisimman uusia kirjoja. Kovin vanhojen sienikirjojen luokitukset ja suositukset ovat voineet muuttua. Näin on käynyt esim. pulkkosienen kohdalla. Nykyisin pulkkosieni luokitellaan myrkylliseksi, jopa tappavaksi.

Sienten kanssa pitää olla erityisen tarkkana, koska monilla syötävillä lajeilla on myrkyllisiä näköislajeja. Itse tunnistan varmaksi vain parikymmentä lajia, mutta en silti koskaan lähde metsään ilman sienikirjaa. Vaikka olen sienestänyt pienen ikäni, en ole alkanut ahnehtimaan sen enempää lajikkeita. Useimmiten kerään vain 5-7 lajiketta kerrallaan.

Tykkään eniten turvallisista lajeista, joita ei tarvitse pahemmin keitellä tai käsitellä, muuten kuin miten sitten sienet haluaa pitkäaikaisesti säilöä.

Tässä vähän alkusoittoa ehdottomasta lempparistani herkkutatista. Jokaisella puulajilla on oma herkkutattinsa. Kuvan kaveri on kuusenherkkutatti.

Tämä herkkupala joutui suoraan pannuun salottisipulien,
rouhitun mustapippurin, hienon merisuolan ja kermatilkan kanssa.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Saa kommentoida!