tiistai 30. huhtikuuta 2013

Mustamörsky

Huomio!
-käytä sienten tunnistamiseen aina vain luotettavia lähteitä, kuten esimerkiksi Elintarvikevirastoa ja sen suosittelemia lähteitä kuten Arktiset Aromit- sivustoa, sekä suomalaisia sienikirjoja.
-älä käytä tietolähteenä blogeja (edes tätä blogia), mielipidekirjoituksia tai edes Wikipediaa.
-joskus jopa sanomalehdille sattuu vahinkoja, eli käytä harkintaa ja maalaisjärkeä.

Mustamörsky, latinaksi Helvella lacunosa, på svenska svart hattmurkla.

Mustamörsky on hassun näköinen, pieni, kalkkipitoisten ruohikkoalueiden syksyinen sieni. Mustamörsky on sienikirjojen mukaan periaatteessa syötävä sieni, mutta itse en ole sitä koskaan kokeillut. Käsittely- ym. ohjeet ovat jääneet etsimättä, koska olen mieluummin katsellut kuin popsinut näitä kavereita. Ja olen muutenkin varovainen kokeilemaan uusia sienilajeja. Älä tunnista ja kokeile mitään sieniä tämän blogin perusteella!

Tässä viime syksyltä yksi hauska nurmikolla töröttäjä. Näyttää aivan mustuneelle aivolohkolle.
Heh. Saikohan muuten tämä ajankohtainen vappu aikaan tuon mustuneen aivolohkon mielleyhtymän...?

Hyvää vappua ihmiset! :)

Mustamörsky.

(Tunnistus: Suomen sieniopas WSOY 2006, sivu 450, sekä Suomalainen sienikirja, Readme.fi 2012, sivu 211.)

maanantai 29. huhtikuuta 2013

Katse kesää kohti

Ensin on vappu ja kevät. Sitten tulee kesä ja kärpäset. Ja paarmat, perhoset, itikat, ampiaiset, mäkärät, etanat, ynnä muut pikkukaverit. Tässä pari hyönteiskuvaani viime kesältä kevät-fiilistä herättelemään. Kuvat on otettu vähän millä sattuu, eli pahoittelut huonosta kuvanlaadusta.

Minulla ei ole ötökkä-fobioita. Syksyiset hirvikärpäsetkin pyrin sietämään stoalaisen tyynesti (kiroillen ja tukkaani repien), mutta se ei ole kivaa, kun herää keskellä yötä kaulaa pitkin juoksevaan isoon, pulleaan mamma-hämähäkkiin. Jostain syystä kämppämme on juuri hämähäkkien suosiossa varhain keväällä ja myöhään syksyllä. Suostuisivatkohan ne maksamaan vuokraa talven ajalta..? :)

MC Koppa- koppakuoriainen.

Sudenkorento tuli sanomaan moi.

Suhteellisen iso hämähäkki halusi auttaa sienestyksessä.
Jouduin kohteliaasti kieltäytymään.
(Korin yhden päreen leveys on noin 5 cm.)

Minulla ei ole harmainta aavistustakaan, mitkä ovat näiden ötököiden lajinimikkeet. Jos joku tunnistaa, pistä ihmeessä tietoa meille muillekin.

perjantai 26. huhtikuuta 2013

Koralliorakas

Minulta on jäänyt välistä parin viime sienikuvan kohdalla tämä ensimmäisen sienestys-bloggaukseni varoitus:

-käytä sienten tunnistamiseen aina vain luotettavia lähteitä, kuten esimerkiksi Elintarvikevirastoa ja sen suosittelemia lähteitä kuten Arktiset Aromit- sivustoa, sekä suomalaisia sienikirjoja.
-älä käytä tietolähteenä blogeja (edes tätä blogia), mielipidekirjoituksia tai edes Wikipediaa.
-joskus jopa sanomalehdille sattuu vahinkoja, eli käytä harkintaa ja maalaisjärkeä.

Minun pitää oikeasti muistaa jatkossa laittaa alkuun aina tuo "vastuuvapaus-lauseke". :)


Mieheni törmäsi kaksi vuotta sitten metsästysreissulla omituiseen, mutta hyvin kauniiseen sieneen. Sieni majaili vanhan kaatuneen koivun kyljessä. Meillä meni hetkinen sen tunnistamisessa, mutta pitkän etsimisen jälkeen totesimme sen koralliorakkaaksi, latinaksi Hericium coralloides, på svenska koralltaggsvamp.


Tietoa koralliorakkaasta löytyy mm.: Korhonen & Penkkimäki, Suomalainen sienikirja, Kariston Kirjapaino Oy 2012, sivu 166.

Kuvan koralliorakas sai jäädä jatkamaan kasvuaan sekä sukuaan. :)

torstai 25. huhtikuuta 2013

Pakurikääpä

HUOMIO!
-käytä sienten tunnistamiseen aina vain luotettavia lähteitä, kuten esimerkiksi Elintarvikevirastoa ja sen suosittelemia lähteitä kuten Arktiset Aromit- sivustoa, sekä suomalaisia sienikirjoja.
-älä käytä tietolähteenä blogeja (edes tätä blogia), mielipidekirjoituksia tai edes Wikipediaa.
-joskus jopa sanomalehdille sattuu vahinkoja, eli käytä harkintaa ja maalaisjärkeä.


Pakurikääpä, latinaksi Inonotus obliquus, in english chaga mushroom.

Pakurikäävän sivutuote pakuri (se musta hiilimäinen kasvannainen) on saanut viime vuosina paljon huomiota varsinkin luontaistuote- ja rohdoskaupassa.

Pakuri ja pakurikääpä on koivun kylkeen vahingoittuneeseen kohtaan toisinaan kasvava loissieni. Pakuria käytettiin sota-aikaan teen korvikkeena, nimeltään tikka-teenä. Pakurin kerääminen ei kuulu Suomessa jokamiehenoikeuksiin, vaan tarvitset siihen maanomistajan luvan. Tarkista Suomen jokamiehenoikeudet esimerkiksi Metsäkeskukselta.

En linkitä tähän pakurikääpään ja pakuriin liittyviä sivustoja, vaan jokainen voi itse etsiä lisää tietoa. Suosi luotettavia lähteitä. Pieni kriittisyys ei ole pahasta, vaikka luonnosta löytyykin valtavasti hyviä juttuja.

Tässä on kuvia meidän viime syksyisestä pakurin talteenotosta.

Pakuri-möykky nro 1. koivun kyljessä.

Pakuri nro 2. näyttää omituisen hiilimäiselle muodostelmalle.

Pakurin nro 3. irrottaminen maanomistajan luvalla.
Tämä koivu oli jo ilman pakurikääpääkin lahoamassa ja piti siksi kaataa.

Päältä.

Sisältä.

Paloittelua.

Paloittelimme pakurin sormenpään kokoisiksi paloiksi sekä ihan jauheeksi, jota sitten kuivasimme sienikuivurissa ja tiiviiden keittiöpyyhkeiden päällä uunin pankolla niin rutikuivaksi kuin vain ikinä sai. Erilaisia käsittely- ja käyttöohjeita löytyy pitkin nettiä.

Niin tuoreesta kuin myös kuivatusta pakurista tulee ihan hyvänmakuista teetä 1-2 tuntia termospullossa hauduttamalla sekä hunajalla ja/tai mintulla maustettuna.

"Tikkatee" on joka tapauksessa perusterveelle ihmiselle ihan mukavaa makuvaihtelua kaukomailta ja kaupasta saataviin teelajeihin. Siinä on hyvin maanläheinen, koivuntuoksuinen, mutta hieman tumma, jopa aavistuksen multainen, sienimäinen runsas puinen maku. Sen kanssa sopii yhteen myös, ainakin minun kieleni mielestä, esimerkiksi tumma kaakao tai inkivääri.

Ohhoh, tässähän tuli arvosteltua pakuriteetä kuin toisten viiniä. Voihan etelärinteen rypäleet...  :)


Muokattu 26.4.2013. Lisätty "vastuuvapauslauseke" ja poistettu mm. trehaloosi-kohta lisätietoa odotellessa. ;)

keskiviikko 24. huhtikuuta 2013

Lampaankääpä

HUOMIO!
-käytä sienten tunnistamiseen aina vain luotettavia lähteitä, kuten esimerkiksi Elintarvikevirastoa ja sen suosittelemia lähteitä kuten Arktiset Aromit- sivustoa, sekä suomalaisia sienikirjoja.
-älä käytä tietolähteenä blogeja (edes tätä blogia), mielipidekirjoituksia tai edes Wikipediaa.
-joskus jopa sanomalehdille sattuu vahinkoja, eli käytä harkintaa ja maalaisjärkeä.

Lampaankääpä, latinaksi Albatrellus ovinus, på svenska fårticka, in english sheep polypore,
on meidän kotona "pihvisieni". Leivitämme ja paistamme lampaankäävät kuin possupihvit konsanaan. Nami!

Lue lisää virallista tietoa tästä hyvästä ruokasienestä Arktisilta Aromeilta. Lampaankääpä on myös Eviran kauppasieniin luettava lajike.

Toissa syksynä, vuonna 2011, lampaankääpää sai kantaa kilokaupalla metsästä. Viime syksy taas oli niukempi. Löysimme vain muutamia jotenkuten syötäväksi kelpaavia yksilöitä, koska metsän hyönteiset ja varsinkin etanat tykkäävät lampaankäävästä myös. Tai sitten vain kävimme liian myöhään lampaankääpä-rinteellämme...

Tässäpä rouva itse, sekä rouvan repeilleet kynnet, esittelee kahden vuoden takaa muutamia vain vähän pureksittuja lampaankääpiä. PS. Muistathan sitten leikata aina hyönteisten purujäljet pois sienistä.

Kokonainen lampaankääpä alta.
Pillistö on niin tiivis ja matala, ettei sitä edes erota.

Lampaankääpä päältä.

Kauniit pikku "lampaat" sammalikossa :)

Lampaankääpää löytää lähinnä varjoisilta, paksusammalisilta kuusikkorinteiltä. Missä on yksi , siellä on ihan varmasti monta muutakin. Lampaankääpä on nuorena ja tuoreena koostumukseltaan mukavan tiivistä ja maultaan hyvin mietoa. Siksi sitä onkin niin kivaa maustaa oman mielensä mukaan. Lampaankäävän maku ei riitele minkään mausteen kanssa. Tämä sieni on myös siitä ihmeellinen, että se ei mene huonoksi vaikka viettäisikin yön tai jopa pari jääkaapissa. Yleisesti ottaen sienten pilaantuvuus on kuitenkin samaa luokkaa kuin kalan eli tarkkana on hyvä olla.

Tällä sienellä ei ole myrkyllisiä näköislajeja, mutta tutustu silti huolella sienen tuntomerkkeihin (ks. esim. linkit tekstin alussa).  Lampaankäävän muuten erottaa ainoasta myrkyttömästä näköislajistaan typäskäävästä viimeistään siitä, että lampaankääpä kellastuu kypsennettäessä.

Lisätty 26.4.2013 "vastuuvapauslauseke" alkuun.

tiistai 23. huhtikuuta 2013

Tunnistamani sienet

Tunnistan nykyisin ulkomuistista parisenkymmentä syötäväksi kelpaavaa, sekä toisen mokoman myrkyllisiä tai muuten syömäkelvottomia sienilajikkeita. Suomessa kasvaa tuhansia sienilajeja, joten sienikirjat ovat todella tarpeen.

Listani syötävistä sienistä kuuluu näin;
-herkkutatit, voitatti, kangastatti, nokitatti, mustavahakas, hallavahakas, haaparousku, kalvashaaparousku, männynleppärousku, karvarousku, kuusenleppärousku, sikurirousku, mustatorvisieni, vaaleaorakas, lampaankääpä, kanttarelli, suppilovahvero, ukonsieni, pakurikääpä, *laukkanahikas, *tuoksuvalmuska, (korvasieni, piispanhiippa).

Nuo listan kaksi viimeistä tunnistan kyllä, mutta en koskaan kerää itselleni.  *:llä merkittyjen sienien tunnusmerkit ovat syöpyneet päähäni, mutta en vain ole onnistunut vielä löytämään niitä. Ehkäpä ensi syksynä...?

Melkein kaikista syötävistä sienistä on olemassa meidän ottamia kuvia ja pyrinkin esittelemään niitä tässä ajan mittaan. Muutkin metsän asukit pääsevät blogiini yksi kerrallaan.

Kerään siis lähinnä vain niitä helpoimpia sieniä; tatteja, rouskuja, kanttarelleja sekä suppilosieniä. Katselen kaikessa rauhassa josko opettelisin jatkossa yhden tai kaksi uutta sientä vuosittain. Vaan hätäkös tässä kun on hyvät sienikirjat metsässä mukana! Joskus sitä pitää nimittäin tarkistaa tutummankin sienen tuntomerkit. Parempi pyy pivossa kuin myrkytys illalla. :)

Kanttarelli-kaveria ei jätetä, ei edes iltalenkillä :)

Vaikka tykkäänkin kovasti sienestää, en ole mikään intopiukea himoharrastaja. Otan paljon mieluummin asiat rennosti. Minulle harrastuksen kuuluu olla rentouttavaa ja kivaa, tuoda iloa ja rauhaa elämään, sekä tasapainottaa stressin ja kiireen keskellä. Metsään mennään olemaan, ei saalistamaan, vaikka tottakai sitä silmät kiiluu hyvän ruuan perään. En todellakaan ole mikään sienten asiantuntija, saati mikään downshiftaaja, leppoistaja tai hipsteri näiden sanojen nykymerkityksissään.

Opin sienestyksen perusteet pienenä tyttönä omalta isältäni. Olen maalaistyttö, vaikka kaupungissa joudunkin nykyisin asumaan. Metsässä oleilu on luontevin ja rakkain osa elämääni. Haluan vain jakaa tässä blogissa iloisia hetkiäni teidän kanssanne ja kenties oppia jotain uuttakin. Ehkäpä jossain välissä minulla on sellaisia lukijoita, jotka haluavat kertoa omia sienestys- ym. ulkoiluharrastus-kokemuksiaan? Netti on täynnä todella hyviä sienestysblogeja ja sieniruoka-ohjeita, joten jos löydät jotain kivaa, kerro toki siitä meille muillekin!


maanantai 22. huhtikuuta 2013

Fasaanit

Mieheni kotiseudulle on istutettu fasaaneja. Nämä linnut eivät osaa aina pelätä ihmisiä, koska niitä ei saa metsästää. Ne ovat aina hieman huvittavan näköisiä koikkelehtiessaan ja kuikuillessaan pitkin tienvarsia. Tässä on kuvia viime viikolta.

Fasaani-rouva päiväkävelyllä hiekkatien varressa.

Nyt tuli kiire kuvaajaa karkuun!

Fasaani-ukko kiiruhtaa perästä: "Rouva hyvä, odottakaa toki!"

Lumi ja jää tuntui sulavan viime viikon lopulla pois ihan muutamassa päivässä. Kovat vesisateet sulattivat lumet nopeasti. Talven raikkaus ja puhtaus, sekä  ihanat lumikenkä-reissut ovat taas takana. Kevät tuo mukanaan haikeuden, mutta onneksi myös lupauksen syksystä. Minä pidän eniten syksystä ja talvesta. Kaikissa vuodenajoissa on hyvät puolensa, mutta minkäs sitä ihmislapsi maulleen mahtaa. :)

torstai 18. huhtikuuta 2013

Vähän aurinkoa, vähän pilvistä

Kevät. Ihan siedettävä, mutta vain jos on maaseudulla.
 
Harmaa keli ja metsälammen ranta.

Roudasta rospuuttoon.

Joutsenpari.

Talvi on pelkkä kaunis muisto, rinteessä nopeasti sulava minijäätikkö.

Huomenna kerron millaisen kirjallisen helmen löysimme mieheni kanssa aarteenetsinnässä alkuviikosta. Tarkoitus oli etsiä aitasta/vintiltä/jostakin vanhat ikkunanpokat, joista tehdä peili, mutta löysimmekin jotain ihan muuta.

keskiviikko 17. huhtikuuta 2013

Kevään kurakelit

Kuraa, loskaa ja räntää. Kylmää, märkää ja sotkuista. Harmaata, hämärää, vain silloin tällöin aurinko pilkistää muutaman tunnin ajan, jos sitäkään. Ihmisten sotkut paljastuvat lumen alta kaikessa typeryydessään. Kevään paras puoli on se, että kevään jälkeisen kesän jälkeen tulee syksy.

Keväästä voi ja pitääkin ottaa hempeitä ja kauniita kuvia. Tässä niitä ei ole. Tällainen tuhruinen keli ei tosin haittaa minua tällä hetkellä lainkaan, koska olen pienellä lomalla maailman parhaassa kohteessa: nimittäin maalla. :)

"Pilkille anyone?" :)

Kynnöspellon reunaa


tiistai 16. huhtikuuta 2013

Joutsenet

Täten julistan virallisesti kevään alkaneeksi näilläkin leveysasteilla!

Näin ensimmäisen yksinäisen joutsenen jo viikko sitten 6. huhtikuuta, mutta vasta tänään sain otettua suht ok kuvia lähilammella pesivän joutsenparin ylilennosta.

Yksinäinen joutsen

Joutsenparin ylilento


Aamupäivän lenkki opetti jälleen kerran katkeransuloisesti miten kameran pitäisi olla aina mukana. Kuviin olisivat halunneet niin metsähiiri piipertämässä kannon alla sekä hangella, pullea akkateeri, sekä harjun päältä meitä karkuun hiippailleet hirvi-emo ja vasa. Eipä kuule yhtään harmittanut, kun ei ollut kamera mukana! Muutama voimasanakin taisi karata jossain vaiheessa...

Onneksi sain nyt iltapäivällä napattua nuo joutsenten ylilento-kuvat mennessäni kuvaamaan metsätiellä kävelleiden hirvien jälkiä.

Pikku-vasan tossun jälki

Joskus tulee hieman vainoharhainen olo, että aivan kuin eläimet tietäisivät milloin kamera ei ole mukana, ja juuri silloin hyppelisivät pitkin lähipuskia ihan kiusallaan :)

Hyvää kevättä!





maanantai 15. huhtikuuta 2013

Hoikkanuijakas

HUOMIO!
-käytä sienten tunnistamiseen aina vain luotettavia lähteitä, kuten esimerkiksi Elintarvikevirastoa ja sen suosittelemia lähteitä kuten Arktiset Aromit- sivustoa, sekä suomalaisia sienikirjoja.
-älä käytä tietolähteenä blogeja (edes tätä blogia), mielipidekirjoituksia tai edes Wikipediaa.
-joskus jopa sanomalehdille sattuu vahinkoja, eli käytä harkintaa ja maalaisjärkeä.

Tänään esittelen syötäväksi kelpaamattoman sienen. Kyseinen sieni on niin hassun näköinen, ettei siitä voi olla julkaisematta edes yhtä kuvaa. Hoikkanuijakas, latinaksi Macrotyphula fistulosa, ei siis ole ruokasieni, älä syö näitä!

Mieheni törmäsi tällaiseen näkymään pari vuotta sitten. Eivätkö nämä näytäkin vähän hattivatti-armeijalle? :D


Lisätty 26.4.2013 "vastuuvapauslauseke" alkuun.

torstai 11. huhtikuuta 2013

Palokärki ja huutava nälkä

Palokärki on alkanut pistämään metsää kappaleiksi. Nälän täytyy olla suorastaan piinaava. Vielä en ole saanut lintua itseään kuvattua. Muutaman kerran olen nähnyt ja kuullut meluisan ylilennon. Äreä kaveri on kyllä kyseessä: puuta silpoutuu kuin hakettajassa. :)




Jos kanto pilkistää vähänkään hangen alta, palokärki on käynyt repimässä sen kappaleiksi. Lähitienoon metsät ovat täynnä haketta. Etelärinteiden muurahaispesätkään eivät ole turvassa. Kaikki lumen alta esiintulleet pesät on revitty.




Koiranhoitoviikot jatkuvat. Lievää mökötystä ilmenee ajoittain.

"Nyt ei kyllä enää huvita mikään. Minä jään tähän ja syön lunta, enkä kyllä varmasti liiku mihinkään."

Onneksi olemme kaikki sen verran yksinkertaisia olentoja, että hyvä ruoka ja uudet ulkoilureitit piristävät itse kutakin. :)

keskiviikko 10. huhtikuuta 2013

Mustatorvisieni

HUOMIO!
-käytä sienten tunnistamiseen aina vain luotettavia lähteitä, kuten esimerkiksi Elintarvikevirastoa ja sen suosittelemia lähteitä kuten Arktiset Aromit- sivustoa, sekä suomalaisia sienikirjoja.
-älä käytä tietolähteenä blogeja (edes tätä blogia), mielipidekirjoituksia tai edes Wikipediaa.
-joskus jopa sanomalehdille sattuu vahinkoja, eli käytä harkintaa ja maalaisjärkeä.


Mustatorvisieni, lat. Craterellus cornucopioides.

In english black chanterelle, på svenska svart trumpetsvamp, auf deutsch totentrompete.

Minun lempisieneni herkkutatin lisäksi on ehdottomasti mustatorvisieni. Siinä on vähän enemmän purutuntumaa kuin monissa muissa sienissä. Mustatorvisieni myös värjää ruoan tummanharmaaksi, eli jos käytät sitä vaikkapa risotossa, ruoan ulkonäöstä tulee entistäkin mielenkiintoisempi. :) Maku on kuitenkin hyvä: mieto, maukas ja aromikas, sekä selvästi muista sienistä erottuva. Syljeneritykseni lisääntyy jo pelkästä mustatorvisienikeiton ajattelustakin...

Lisää virallista tietoa mustatorvisienestä löytyy Eviralta sekä Arktisilta Aromeilta.


Niin kauniita. Ja niin herkullisia!

Nämä kaverit olivat helpompia löytää.

Yllä olevat kuvat olen ottanut viime syksynä.

Mustatorvisieni voi omintakeisesta ulkonäöstään huolimatta olla haasteellinen löydettävä. Usein esiintymä piiloutuu kuusikkoihin kosteisiin kohtiin heinien ja paksun sammalen sekaan aivan kuten suppilovahverokin. Vaikka sienikirjat sanovat tätä lajia olevan lähinnä etelä-Suomessa, löytyy sitä kohtuullisia määriä ihan täältä Pohjois-Savosta ja Pohjois-Karjalastakin. Pitää vain olla silmä tarkkana. Onneksi minulla on metsässä usein mukana tiedustelujoukot, muuten jäisi moni herkku löytämättä (nimimerkillä Hilpeä puusilmä).

Herkullisen maun lisäksi mustatorvisienen muita hyviä puolia ovat, että sillä ei ole pahemmin näköislajeja, eikä se oikein kelpaa ötököille. Etanat käyvät vasta viime kädessä tämän lajin kimppuun. Keruuvinkki: leikkaa mullassa oleva tyviosa pois, se ei välttämättä maistu hirveän hyvälle. Kannattaa myös halkaista torvi, sinne kertyy usein roskia. 

Kolme herkkua: kanttarelli, mustatorvisieni ja herkkutatti.

Älä käytä sienten tunnistamisessa muita kuin ehdottoman luotettavia lähteitä. Elintarvikeviraston suositukset sienten tunnistamiseen löydät täältä.

Ja kyllä, aion pitää saman saarnan joka ikisen sienilajin kohdalla! :D



Lisätty 26.4.2013 "vastuuvapauslauseke" alkuun.

tiistai 9. huhtikuuta 2013

Koiran sielunhoitoa

Meillä on koiranhoitoviikot meneillään. Kahdelle kaverille pitää keksiä mukavaa tekemistä, etteivät ikävöisi omistajiaan. Tänään käytiin ihan uudessa paikassa lenkillä.



Parin tunnin jännittävä lenkki häikäiseviin maisemiin selvästikin kannatti, koska nyt sohvasta ja sohvan vierestä kuuluu vain vienoa kuorsausta.  :)

maanantai 8. huhtikuuta 2013

Seitsemän aurinkoa









Tässä on muutamia kuvaamiamme valoisia hetkiä parilta viime vuodelta. Kaikki vuodenajat ovat edustettuina.

torstai 4. huhtikuuta 2013

Suppilovahvero

HUOMIO!
-käytä sienten tunnistamiseen aina vain luotettavia lähteitä, kuten esimerkiksi Elintarvikevirastoa ja sen suosittelemia lähteitä kuten Arktiset Aromit- sivustoa, sekä suomalaisia sienikirjoja.
-älä käytä tietolähteenä blogeja (edes tätä blogia), mielipidekirjoituksia tai edes Wikipediaa.
-joskus jopa sanomalehdille sattuu vahinkoja, eli käytä harkintaa ja maalaisjärkeä.

Suppilovahvero, lat. Cantharellus tubaeformis.
In english funnel chanterelle, på svenska trattkantarell.

Lisää virallista tietoa Evira/suppilovahvero sekä Arktiset Aromit/suppilovahvero.

Alkuun tämä pakollinen muistutus:
Muista käyttää aina sienten tunnistamiseen vain luotettavia lähteitä. Katso esimerkiksi Elintarvikevirasto/ruokasienet ja sen hyväksymä Arktiset Aromit-sivusto, tai käytä aina hyviä, uusia suomalaisia sienikirjoja. Maalaisjärkeä käyttäen blogeihin tai edes Wikipediaan ei pidä luottaa, vaikka kuinka tuntuisi että tietävät mistä puhuvat. Usein jopa sanomalehdillekin sattuu virheitä ja sienten tunnistusmerkit menevät sekaisin. Suppilovahveron suhteen on oltava erityisen tarkka, koska aloittelija saattaa sekoittaa sen tappavan myrkylliseen suippumyrkkyseitikkiin.

Mutta sitten asiaan. Kuten sienestystä harrastavat tietävät, syksy 2012 oli suppilovahveroiden kulta-aikaa. Niitä tuntui löytyvän kaikkialta! 

Suppilovahvero on yleensä melko pienikokoinen ja ovelasti maastoutuva sieni. Onneksi on niin, että jos löytää yhden, löytää toisenkin. Kun vaellat metsässä, joka on täynnä pudonneita lehtiä, huomaat usein kävelleesi melkeinpä suppilovahveroiden päälle ennen kuin huomaat ne. Monesti niitä on myös kaiveltava sammalien ja heinien kätköistä. Onpa eräs ystäväni bongannut suppilovahvero-esiintymän lahon kannon altakin! Se jos mikä oli intuitiivista sienestystä. 

Suppilovahvero voi olla haasteellinen löydettävä

Suppilovahvero kasvaa mielestäni melko hitaasti verrattuna vaikkapa tatteihin. Suppilovahvero on enemmän loppusyksyn sieni. Nämä alla olevan kuvan suppikset jätin syyskuun alussa vielä kasvamaan.

Pikkuiset suppilovahverot

Parin kolmen kasvuviikon jälkeen syyskuun lopusta ja lokakuun alusta metsästä löytyikin jo sitten isoja sieniä.

Syksyn ehdottomasti isoin suppilovahvero

Isoja suppilovahveroita

Tupla-jätti-suppilovahvero

Kaiken kaikkiaan keräsin aviomieheni kanssa yhteensä noin 80 siivottua tiivistä tuorelitraa suppilovahveroa, josta annoimme perheelle noin 22 litraa. 

Suppilovahvero on helpoimpia kuivattavia sienilajikkeita. Suppilovahvero pienenee kuivuessaan kolmasosaan tai jopa neljäsosaan alkuperäisestä koostaan. Kuivaamisen lisäksi me myös pakastimme sitä valmiina litran annospusseissa. Suppilovahverot voi pakastaa kokonaisina tai silputtuna. Suositus on mehustaa suppilovahverot kevyesti pannulla ennen pakastusta: tämä rajoittaa sienten pilaantumista edistävää entsyymitoimintaa. 

Pannulla mehustaminen: lämmitä sieniä miedolla lämmöllä paistinpannulla kunnes enin osa sienistä irtoavasta nesteestä on haihtunut. Älä käristä kovalla lämmöllä. Rasvan käyttäminen lyhentää säilymisaikaa huomattavasti. Anna sienten jäähtyä, pakkaa ilmatiiviisti ja pakasta nopeasti vähintään -18C. Ilman rasvaa mehustettu pakastettu suppilovahvero säilyy ainakin puoli vuotta, rasvan kanssa keitetty säilyy taas noin 3 kuukautta.

Sienten säilömisestä lisää täällä.

Suppilovahvero on normaalisti kuusimetsien ja kosteikkoon päättyvien rinteiden asukki, mutta kuten alla olevasta kuvasta näkyy, esiintymiä löytyi viime syksynä mäntyvoittoisistakin metsistä. Näitä sieniä siivotessa suosittelen halkaisemaan pienimmätkin yksilöt, koska vaikka suppilovahvero ei kuulu etanoiden lempiherkkuihin, yllättävän usein pienimmässäkin suppilossa oli etana, koppakuoriainen tai havunneulasia.

Tummanruskeita suppilovahveroita

Loppuun varoitukset sekä myrkylliset näköislajikkeet. Älä kerää tai syö näitä sieniä!  Jos epäröit vähänkään sienen tunnistamisessa, älä poimi sitä. Ota metsään aina mukaan hyvä sienikirja!
(Tiedän, tiedän. Toistan itseäni.) :)

Rustonupikka, myrkyllinen

Suippumyrkkyseitikki, tappavan myrkyllinen


Tällaista tarinaa tällä kertaa. Seuraavaa satokautta odotellessa. 


Lisätty 26.4.2013 "vastuuvapauslauseke" alkuun.