keskiviikko 3. huhtikuuta 2013

Lisää pääsiäisen kuvia


Mennyt viikonloppu hemmotteli upealla kelillä. Yöllä pakkasta n. -10C, päivällä nollassa tai auringossa pari astetta plussalla. Aurinko lämmitti jo niin hyvin, että iltapäivällä lumi tarttui lumikenkien pintaan raskaana ja tahmeana. Toisaalta, tulipahan hyvää treeniä, kun käveli umpihangessa painot jaloissa.

Yöllä hangen pinta kantaa vielä ainakin pienempiä eläimiä. Alla olevassa kuvassa jänis on ajoittanut kulkunsa niin ovelasti, että hangen pintaan on jäänyt vain auringossa kiiltävät tassunjäljet.

Jänis ja kuumat tassut :)


Oravan jälki

Maalis-huhtikuussa luonnossa alkaa kuhista. Meidänkin leveysasteilla jänikset ovat aloittaneet kevätvillinsä. Harjuilta kulkee tiiviiksi tampattuja polkuja metsätielle, jolla jäljistä päätellen vietetään öisin villiä elämää. Myös teerten soidinmenot ovat alkaneet.


Jänisten polku

Vuodenaikaan nähden tavallista kylmemmästä kelistä huolimatta talvi alkaa jo olla ohi. Tähtitaivaalla Otava näyttää olevan suoraan yläpuolella. Kuu hiipii ujosti pitkin taivaanrantoja. Pienen planeettamme pohjoisnavan puoli on vuodenkierrollaan  kallistunut kohti aurinkoa. Luonto tulvii keltaista, häikäisevää valoa.




Seisoin öisin ulkona pellon reunassa ja katselin upeaa, selkeää tähtitaivasta. Kaupungin häiritsevät valot, melut ja hajut olivat kaukana. Helmipöllö lauloi saaren päässä normaalia hitaammin ja huilumaisemmin kevätlauluaan. Sen ääni oli aavistuksen melankolinen, mutta rauhoittava. Seisoin pitkään hiljaa pimeässä ja kuuntelin, kuinka vanhalta ladolta kuului varovaista tassuttelua. Päivällä sulanut ja yöllä hiljalleen kovettuva hangen pinta rouskui vaimeasti jäniksen tassujen alla. Kiristyvä pakkanen pakotti lähistön puut pitämään vienoa napsetta. Oloni oli kevyt, onnellinen. Olin kotona.

Miten usein olenkaan toivonut voivani purkittaa tuota tunnetta...


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Saa kommentoida!