tiistai 23. huhtikuuta 2013

Tunnistamani sienet

Tunnistan nykyisin ulkomuistista parisenkymmentä syötäväksi kelpaavaa, sekä toisen mokoman myrkyllisiä tai muuten syömäkelvottomia sienilajikkeita. Suomessa kasvaa tuhansia sienilajeja, joten sienikirjat ovat todella tarpeen.

Listani syötävistä sienistä kuuluu näin;
-herkkutatit, voitatti, kangastatti, nokitatti, mustavahakas, hallavahakas, haaparousku, kalvashaaparousku, männynleppärousku, karvarousku, kuusenleppärousku, sikurirousku, mustatorvisieni, vaaleaorakas, lampaankääpä, kanttarelli, suppilovahvero, ukonsieni, pakurikääpä, *laukkanahikas, *tuoksuvalmuska, (korvasieni, piispanhiippa).

Nuo listan kaksi viimeistä tunnistan kyllä, mutta en koskaan kerää itselleni.  *:llä merkittyjen sienien tunnusmerkit ovat syöpyneet päähäni, mutta en vain ole onnistunut vielä löytämään niitä. Ehkäpä ensi syksynä...?

Melkein kaikista syötävistä sienistä on olemassa meidän ottamia kuvia ja pyrinkin esittelemään niitä tässä ajan mittaan. Muutkin metsän asukit pääsevät blogiini yksi kerrallaan.

Kerään siis lähinnä vain niitä helpoimpia sieniä; tatteja, rouskuja, kanttarelleja sekä suppilosieniä. Katselen kaikessa rauhassa josko opettelisin jatkossa yhden tai kaksi uutta sientä vuosittain. Vaan hätäkös tässä kun on hyvät sienikirjat metsässä mukana! Joskus sitä pitää nimittäin tarkistaa tutummankin sienen tuntomerkit. Parempi pyy pivossa kuin myrkytys illalla. :)

Kanttarelli-kaveria ei jätetä, ei edes iltalenkillä :)

Vaikka tykkäänkin kovasti sienestää, en ole mikään intopiukea himoharrastaja. Otan paljon mieluummin asiat rennosti. Minulle harrastuksen kuuluu olla rentouttavaa ja kivaa, tuoda iloa ja rauhaa elämään, sekä tasapainottaa stressin ja kiireen keskellä. Metsään mennään olemaan, ei saalistamaan, vaikka tottakai sitä silmät kiiluu hyvän ruuan perään. En todellakaan ole mikään sienten asiantuntija, saati mikään downshiftaaja, leppoistaja tai hipsteri näiden sanojen nykymerkityksissään.

Opin sienestyksen perusteet pienenä tyttönä omalta isältäni. Olen maalaistyttö, vaikka kaupungissa joudunkin nykyisin asumaan. Metsässä oleilu on luontevin ja rakkain osa elämääni. Haluan vain jakaa tässä blogissa iloisia hetkiäni teidän kanssanne ja kenties oppia jotain uuttakin. Ehkäpä jossain välissä minulla on sellaisia lukijoita, jotka haluavat kertoa omia sienestys- ym. ulkoiluharrastus-kokemuksiaan? Netti on täynnä todella hyviä sienestysblogeja ja sieniruoka-ohjeita, joten jos löydät jotain kivaa, kerro toki siitä meille muillekin!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Saa kommentoida!