maanantai 6. toukokuuta 2013

Kyykäärme

Kyy pääsi yllättämään viime syksynä. Olimme palaamassa myöhäiseltä sienireissulta lokakuun alussa, kun yhtäkkiä harjun ylärinteessä edessäni lekotteli kyy ilta-auringon viimeisissä säteissä lämmitellen. Voin tunnustaa ihan avoimesti, että reagoin viehkeän naisellisesti (kiljaisten kovaa ja korkealta) ja jalkani löysivät jarrun heti eikä kohta. Mieheni ryntäsi perästä paikalle hirmuista kyytiä, koska luuli jotain kamalaa tapahtuneen. Vaan eipä hän tietenkään ollut moksiskaan mokomasta, olihan hän nähnyt kyitä ennenkin. Minä taas olin nähnyt käärmeitä vain eläintarhoissa tai sitten sellaisina litteitä, kuivina, liikkumattomina versioina maanteillä.

 Ei muuten ollut kovin vikkeläliikkeinen kaveri, joten ehdittiin ottamaan kuva.


Ai miksi tämä oli hyvä hetki? Koska pääsin näkemään kyyn livenä! Eikä se edes purrut minua. :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Saa kommentoida!