keskiviikko 29. toukokuuta 2013

Lintuja ja linnunpesiä

Heti alkuun synkkä tunnustus: linnut karmivat minua hiukkasen. Syynä ei ole yksikään elokuva tai urbaanilegenda, vaan jokin käsittämätön, mystinen, vaistonvarainen puistatus. Tämä outo aavistuksenomainen fobiani ei kuitenkaan estä minua kuvaamasta lintuja. Tai ainakin niiden pesiä silloin kun niihin törmään. Ja tottahan minä lintusia syönkin, mutta en kuitenkaan niitä, joita kuvaan. :)

Tässä on kuvia harmaalokin pesästä. Pesä sijaitsee saaressa pellon keskellä pienellä kalliokumpareella. Tunnistus ei ole 100% varma, koska pesijä on hyvin arka, ja lähtee aina kaukaa karkuun. Iso lokki on kuitenkin kyseessä. Lokki on melkein kokonaan valkoinen, vain selässä on harmaa alue ja pyrstössä ehkä ihan pikkuisen mustaa. (Olipas tarkka ja luotettava lajitunnistus...)


(Harmaa)lokin pesä.

Sitten vähän tutumman säksättäjän pesä. Räkättirastas oli tehnyt pesänsä yhden autotallin taakse ison monihaaraisen pihlajan juureen. Niillä kavereilla on ainakin toimiva hälytysjärjestelmä: tuntuu sille, että vain 1 tai 2 paria pesii, mutta ainakin 10 muuta räksää on koko ajan vahdissa. Melu on välillä melko reipasta.


Räkättirastaan pesä.

Seuraavana sitten sellainen linnunpesä, jonka lajitunnistus jäi hieman hämäräksi. Metsäkanalintu on kuitenkin kyseessä. Arvelimme, että tämä on joko pyyn tai sitten teeren pesä. Pesämateriaalin puuttumisen takia voisi arvella kyseessä olevan ennemmin pyyn? Munat olivat kokoluokkaa standardit keskikokoiset kananmunat. Jos joku lukija pystyy antamaan vinkkejä suuntaan tai toiseen, kerro ihmeessä siitä kommenttiboxiin.
Pyyn tai teeren pesä.

Tämä pesä löytyi vahingossa ollessamme ulkoiluttamassa lainakoiria metsässä. Suomenajokoira päätti yhtäkkiä tunkea nenänsä koivun juureen, josta sitten pyrähti karkuun joko pyy tai sitten pieni teeri. Tilanne oli niin nopeasti ohi, ja koivikko niin tiheää, ettei jäänyt mitään toivoa varmasta tunnistuksesta. Toinen meistä kiskoi äkkiä koirat kauemmas ja toinen nappasi pikapikaa kuvan. Lähdimme nopeasti pois paikalta, jotta emolintu pääsisi jatkamaan hautomistaan. Ja kyllä, minä kiljaisin taas kerran korkealta ja kovaa, kun yhtäkkiä jalkojen juuresta pärähti tipunen karkuun niin, että höyhenet vaan pölähti. :D

Lopuksi vuoden vanha kuva jonkin pikkuruisen lintulajin pesästä. Tähänkin törmäsin ihan vahingossa. Sydän vaan hyppäsi kurkkuun, kun tajusin miten lähellä oli etten murskannut näitä pikkuisia piipittäjiä kumisaappaani alle. Kuva on otettu kännykällä, ja tähtäys oli mitä oli auringon häikäistessä näyttöä. Mittasuhdetta antaa pesän vieressä kuivunut lepän lehti. Pieniä ovat penteleet. Rumia kuin pirut, mutta silti hirmuisen hellyttäviä.

"piip piip" <3

1 kommentti:

  1. Appreciating the time and energy you put into your site and detailed information you provide.
    It's good to come across a blog every once in a while that isn't the same outdated rehashed material.

    Great read! I've saved your site and I'm including your RSS feeds to my Google account.


    Feel free to visit my page; minuman berenergi aman

    VastaaPoista

Saa kommentoida!