tiistai 28. toukokuuta 2013

Sanoista tekoihin

Huomio!
-käytä kasvien tunnistamiseen aina vain luotettavia lähteitä, eli käy vaikkapa paikallisessa kirjastossa lainaamassa hyviä kasvioppaita.
-älä käytä tietolähteenä blogeja (edes tätä blogia), mielipidekirjoituksia tai edes Wikipediaa.

Vähän yli viikko sitten paasasin täällä innosta soikeana miten minun pitäisi alkaa kerätä varastoon myös syötäviä kasveja marjojen ja sienien lisäksi. No, tämä tyttöhän tarttuu sanoista tekoihin!

Ostamani kirja Mauste- ja terveyskasvit luonnosta, Holmberg/Eklöf/Pedersen, Otava 2009, ei nyt ihan täysin tyydyttänyt tiedonnälkääni, joten joudun etsimään lisää kasvikirjoja. Tuosta kirjasta löytyi kuitenkin paljon hyödyllistä tietoa, joten ei se mikään hukkaostos todellakaan ollut.

Päätin aloittaa keruun ja säilömisen varovasti muutamalla jo ennestään tutulla lajilla: nokkosella, koivunlehdillä ja poimulehdillä. Aika monta vihreää lehdykkää eksyi keruun aikana suoraan suuhunkin. :) Onneksi osa selvisi kuivaamoon tai keittiöön asti.

Kasvien keruussa on muuten sitten monta mutkaa matkassa. Ei kannata painella suorilla puskaan, vaan katso esimerkiksi Arktisten Aromien sivuilta tietoa jokamiehenoikeuksista, sekä myös keruuohjeet.

Rouva itse keräämässä viikko sitten nokkosen versoja maanomistajan luvalla.
Kyseinen paikka on ollut autuaasti kesannolla jo monia vuosia ja
sijaitsee kaukana tiestä ja asutuksesta.

Vaikka kasvien keruu kuuluisikin jokamiehenoikeuksiin, katsoin parhaaksi kysyä luvan maanomistajalta. Näin säilyy hyvä mieli kaikilla osapuolilla. HUOM! Puiden lehtiä ei saa mennä riipimään ilman lupaa, samoin kuin ei saa mennä juoksuttamaan mahlaa tai tekemään saunavastoja. Kasvien keruussa on voimassa kestävän käytön periaate: peruuttamatonta vahinkoa ei saa tehdä. Minä sain luvan kerätä koivunlehtiä tänä vuonna kaadettavaksi merkityistä puista. Keräsin vain pari litraa lehtiä ensi talven teeainekseksi, koska en ollut varma kuinka kuivaus onnistuisi. Lisää tietoa koivusta täältä.

Koivun lehdet kuivurin ritilällä kylppärin lattialla kuivumassa.

Huomasin tuossa muuten mukavana yllätyksenä, että luonnonyrtit ja kasvit, sekä sienet ja marjat, alkavat näkyä yhä enenevässä määrin kaikkialla eri medioissa. Ihmisiä selvästikin kiinnostaa jonkinlainen "paluu luontoon" tai ainakin luonnonmukaisuuteen. Onko meillä alkanut tulemaan kollektiivisesti ja vaistonvaraisesti mitta täyteen lisäaineiden, myrkkyjen, teollisen tuotannon ja keinotekoisuuden suhteen? Vai mistä on kyse? Nostalgiastako? Eihän se nyt voi olla pelkkää nostalgiaa... Onko sinulla ajatuksia asiasta?

Tuota asiaa pitää pohtia joskus oikein pitkän kaavan mukaan. Myrkyistä ja lisäaineista puheen ollen, käyppä joskus katsomassa blogia Kemikaalikimara. Sen kirjoittaja kirjoittaa myös kolumnistina Kemia-lehteen, sekä bloggaajana Iltalehteen erilaisista ympäristö- ja kemikaali-asioista.

Joka tapauksessa, palatakseni kasvien keruuseeni. Keräsin ihan saksilla napsimalla nokkosia siten, että pienemmät versot nappasin kokonaan ja isommista n.10-15cm latvaa. Itse keräsin nokkoset ilman hanskoja pitämällä kerätessä aina kiinni lehdistä, mutta kannattaa ottaa hanskat mukaan nokkosten poimintaan. Sitten kuivasin nokkoset kylpyhuoneen lattialla talouspaperin päällä lattialämmityksen ollessa päällä ihan normaaleissa lukemissa eli n. +25C. Kuivuminen tapahtui reilusti alle vuorokaudessa, ja kyllä oli rapsakoita kavereita varsia myöten. :D

Nuoria nokkosia.
Kerättyjä nokkosia.

Ja nokkoset kuivumassa. :)

Tietysti tein myös ruokaa tuoreista nokkosista. Nokkosletut ovat todella hyviä! Suosittelen etsimään jonkun kivan nokkosruokaohjeen ja kokeilemaan. Nokkonen pitää muuten sitten ainakin ryöpätä ennen ruuanlaittoa. Katso täältä käsittelyohjeet.

Loppuun kuva saamastani ruohosipulista. Tämä kaveri ei sitten muuten ole mikään villi kasvi. Mutta oli kyllä erittäin hyvää leivän päällä ja omeletissa. Osan kuivasin talven varalle.


Ruohosipulia.

Jatkuu myöhemmin viikolla!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Saa kommentoida!