keskiviikko 12. kesäkuuta 2013

Hytykät

Huomio!
-käytä sienten tunnistamiseen aina vain luotettavia lähteitä, kuten esimerkiksi Elintarvikevirastoa ja sen suosittelemia lähteitä, kuten Arktiset Aromit- sivustoa, sekä suomalaisia sienikirjoja.
-älä käytä tietolähteenä blogeja (edes tätä blogia), mielipidekirjoituksia tai edes Wikipediaa.
-joskus jopa sanomalehdille sattuu vahinkoja, eli käytä aina harkintaa ja maalaisjärkeä.

Näiden sienten tunnistus on jäänyt melko epävarmaksi. Varmaa on vain se, että en todellakaan kerännyt tai syönyt kumpaakaan näistä sienistä!

Oletan, että nämä molemmat sienet kuuluvat hytyköiden sukuun. Hytykät eivät ole syötäviä sieniä, ainakaan minun omistamien sienikirjojen mukaan. Ensimmäinen kuva, jossa hytykkä näkyy kelopuun rungolla, on siitä outo, että kuva on otettu toukokuun 2012 lopussa. Tuolloin ympäristöstä löytyi paljon korvasieniä, mutta tämä sieni oli pehmeä ja todella hyytelömäinen.

Koko n. 6 x 11 cm.

Seuraavana on kuva samalta kelolta vuotta myöhemmin, toukokuussa 2013, mutta eri suunnasta. Kuivuneet hytykät ovat pysyneet puun rungolla talven yli. Ne näyttivät ihan kuivuneille luumuille. :)


Tämä toinen hytykkä-kuva taas on otettu syyskuun 2012 lopussa. Tästä sienestä uskaltaisin tehdä rohkeamman lajiarvauksen. Tämä sieni saattaa olla liuskahytykkä, latinaksi Tremella foliacea. (Salo, Niemelä, Salo: Suomen sieniopas. WSOY 2009. Sivu 412.)

Koko n. 10 x 20 cm.

Mitään muuta varmuutta näiden sienten suhteen minulla ei ole, kuin että ne ovat pehmeitä, kuultavia, hyytelömäisiä sieniä, jotka kasvavat lahoavassa puuaineksessa. Outoa on mm. kasvuajat: miten samannäköinen sieni voi kasvaa niin keväällä kuin myös syksyllä? Vai kasvavatko hytykät läpi kasvukauden, vähän kuten käävät? Opiskeltavaa riittää.

Päätin tänään kirjoittaa hytyköistä hytisemisen kunniaksi. Kyllähän minä tuossa taannoin hieman tuskailin kuumuuden ja helteen takia, mutta ei lämpötilan nyt tarvinnut alle +10°C laskea kuten viime yönä! Suomen kesä on keliltään kyllä vähintäänkin mielenkiintoinen. Minua huolestuttaa hieman marjojen kukinnot näin viileillä keleillä. Toisaalta nyt on kesäkeli juuri sellainen, millaisen muistan se olleen aina kesäkuussa silloin kun olin pikkutyttö: viileä ja puolipilvinen. Eikä se viileys estänyt yhtään uimassa käymistä! Voi hurja että lapsena oli käsittämätön kylmänsietokyky! Vai oliko sitä aina vain niin innoissaan järvessä räpiköinnistä, ettei välittänyt sinisistä varpaista ja huulista..? :) 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Saa kommentoida!