maanantai 29. heinäkuuta 2013

Koivunpunikkitatti

Huomio!
-käytä sienten tunnistamiseen aina vain luotettavia lähteitä, kuten esimerkiksi Elintarvikevirastoa ja sen suosittelemia lähteitä, kuten Arktiset Aromit- sivustoa, sekä suomalaisia sienikirjoja.
-älä käytä tietolähteenä blogeja (edes tätä blogia), mielipidekirjoituksia tai edes Wikipediaa.
-joskus jopa sanomalehdille sattuu vahinkoja, eli käytä harkintaa ja maalaisjärkeä.

Koivunpunikkitatti, latinaksi Leccinum versipelle, på svenska tegelsopp, alkaa ilmaantua koivujen kaveriksi jo juhannuksen tienoilla, mutta ihan eniten sitä löytää elo-syyskuussa. Koivunpunikkitatilla on eri puulajien kanssa viihtyviä, yhtä lailla syötäviä näköislajeja kuten haavanpunikkitatti tai pohjanpunikkitatti.

Katso mitä Elintarvikevirasto sanoo punikkitateista.

Jo vanha koivunpunikkitatti. En kerännyt, koska olen nirso. :)

Tummempi männynpunikkitatti, koivunpunikkitatin kanssa samalla
tavoin käsiteltävä ja syötävä.
Katso lisää tietoa ja tuntomerkit esimerkiksi Readme.fi:n kustantamasta Suomalainen sienikirja, Korhonen & Penkkimäki, sivulta 21 ja 139. Punikkitatit saatat sekoittaa lehmäntatteihin, jotka nekin tosin ovat nuorina yksilöinä syötäviä. Lehmäntatin lakin pintakerros päättyy terävään reunaan, kun taas punikkitatilla lakin pintakelmu kääntyy reunan alle. Lehmäntatti on melko pehmeää tavaraa, kun taas hyväkuntoisen punikkitatin malto on melko kovaa.

Punikkitatit on kypsennettävä huolella, koska raa'aksi jäädessään ne voivat aiheuttaa pahojakin vatsanväänteitä. Myrkyllisiä ne eivät silti ole. Punikkitatit mustuvat kypsennettäessä, mutta älkää antako tämän epäesteettisen yksityiskohdan estää teitä. Tee vaikkapa mustaa punikkitatti-risottoa! Punikkitatit voit säilöä kuten muutkin tatit, parhaiten kuivaamalla.

keskiviikko 24. heinäkuuta 2013

Hääjuhla ja avioituminen, osa 3.

Tällä kertaa luvassa on ohjeistusta kaasoille, morsiusneidoille, bestmaneille ja muille hääapulaisille tuttuun kaunistelemattomaan tyyliini. Älä lue, jos suorasanainen teksti kauhistuttaa! Tyyli on karkea, mutta tarkoitus hyvä.


Ohjeita bestmanille/kaasolle/muille hääapulaisille:

1) Ennen kuin vastaat myöntävästi hääparin kysymykseen: "olisitko kaasoni/bestmanini/muu hääapulaiseni"?, harkitse tarkkaan pystytkö kyseiseen tehtävään. Varsinkin kaasona ja bestmanina toimit hääparin toisen osapuolen lähimpänä ja tärkeimpänä tukena ja apuna. Oletko varma, että sinusta on siihen? Oletko iloinen ja otettu? Vai tunnetko pienen kateuden piston? Tai tunnetko pelkoa ja uupumusta jo etukäteen mahdollisten vaatimusten suhteen? Jos tunnet missään vaiheessa minkäänlaista epävarmuutta, keskustele asiasta hääparin kanssa. Sinusta on enemmän haittaa kuin hyötyä, jos et pysty vilpittömin sydämin auttamaan. Kieltäytyminen on aina yksi vaihtoehto, muista vain tehdä se kohteliaasti.

2) Vastasit kyllä, ja nyt olet kaaso/bestman. Sinun kunniatehtäväsi on auttaa hääparia vähintään yhden erittäin jännittävän ja uuvuttavan päivän ajan, mutta useimmiten apua tarvitaan jopa kuukausien ajan. Sinuun luotetaan. Hääpari eivät pysty häiden järjestämiseen yksin, joten ethän jätä heitä pulaan! Jos et enää yksinkertaisesti kykenekään tehtävääsi, auta hääparia löytämään korvaava henkilö.
Kun olet bm/kaaso/hääapulainen, ensimmäisenä on ehdottomasti tärkeintä muistaa koko prosessin ajan, että kyseessä ei ole sinun päiväsi, vaan hääparin päivä. Sinulla voi olla tukuittain mielipiteitä ja ehdotuksia, saatat olla sitä mieltä että hääpari tekee huonoja päätöksiä, ja että sinä osaisit tehdä hääsuunnittelun paremmin. Ellei sinulta erikseen kysytä, älä tyrkytä mielipiteitäsi, äläkä ole töykeä tai epäkohtelias tai jyrkkä mielipiteissäsi. Sinun tehtäväsi on luonnollisestikin olla makutuomarina ja apuna, mutta toimit lähinnä vain keskustelukumppanina, heijastuspohjana, jonka avulla hääpari voi tarkastella tekemiään päätöksiä paremmin. Jos sinusta tuntuu sille, että sinun on pakko esittää mielipiteesi, tee se kauniisti ja kohteliaasti.

3) Varaudu siihen, että apuasi voidaan tarvita enemmän tai joskus jopa vähemmän kuin alkuun arvelitte. Jos apuasi ei tarvita paljoa, voi olla, että hääpari yrittää kohteliaisuuttaan säästää sinua ja pitää siten välinne hyvinä. Jos taas työtaakkasi tuntuu liialliselle, puhu siitä. Ota asia esille ystävällisesti. Jos sinusta tuntuu, että sinua käytetään suoranaisesti hyväksi, puhu siitäkin. Tietysti on olemassa myös niitä hääpareja, jotka käyttävät kaikkia ympärillään olevia hyväkseen, mutta tiedätkö mikä siinä on ihan superhyvä juttu: sinun ei tarvitse sietää hyväksikäyttäjiä, vaan voit häipyä takavasemmalle! Muista kuitenkin silloin kertoa ettet ole enää käytettävissä. Tällä tavoin olet kaikin puolin isompi ja parempi ihminen kuin he.

4) Ota aina ja joka käänteessä hääparin mielipiteet huomioon. Älä sooloile minkään asian suhteen, ellei sinulle ole erityisesti osoitettu kyseistä tehtävää. Jos sinulla on jokin erityisen tärkeä tehtävä, kuten olla seremoniamestari, osoita sen verran välittämistä hääparia kohtaan, että harjoittelet tehtävääsi varten.

5) Älä koskaan nolaa hääparia. Älä polttareissa, älä häissä. Tämä koskee niin sitä mitä puhut kuin miten käyttäydyt ennen häitä sekä häissä. Vaikka oletkin avustaja, edustat myös hääparia itseään. Älä yli- tai alipukeudu. Äläkä yritä päästä ns. valokeilaan. Tämä ei ole sinun päiväsi.

6) Älä hauku, vähättele tai halveksi hääparia tai hääsuunnitelmia. Edes heidän selkänsä takana. Nämä ovat heidän häänsä. Järjestä sinä omat hääsi kuten itse haluat, mutta älä ylläty, kun oma ilkeytesi tulee takaisin puremaan sinua persuksista.

7) Älä ole katkera. Tämä kohta koskee kaikkia hääapulaisia, häävieraita sekä myös polttareihin osallistujia. Älä pilaa happamalla naamalla, kateudella tai katkeruudella hääparin polttareita tai häitä. Häät ja niihin usein liittyvät polttarit ovat ilon, toivon ja ystävyyden juhlaa. Voi tuntua erittäin houkuttelevalle pilata toisen onni, mutta mitä sinä siitä muuta hyödyt, kuin että et ole enää hänen ystävänsä? Usko minua, hääpari kyllä huomaa katalat temput, vaikka yrittäisit olla kuinka ovela. Saatat ehkä päästä vielä häihinkin, mutta oletko sen koommin kuullut mitään ystävästäsi?

8) Ole ystävä. Ole tukena. Ota hääparin toiveet ja tunteet huomioon. Siirrä oma egosi hetkeksi syrjään, ja huomaat saavasi hääparista ikuiset ja lojaalit ystävät. Fiksussa, aikuisessa ihmissuhteessa, olipa se avioliitto, ystävyys tai sukulaisuussuhde, molemmat osapuolet ottavat toisensa huomioon. Häiden aiheuttama stressi voi vetää hääparin pinnan välillä hyvinkin tiukalle, mutta älä sinä ainakaan omalta osaltasi lisää stressiä. Ymmärrystä kehiin, molemmin puolin.


Tuntuuko lukijasta tällä hetkellä sille, että olen toistanut itseäni hääkirjoituksissani? Olet aivan oikeassa, olen tietoisesti toistanut erästä tiettyä perussanomaa, nimittäin inhimillisen huomaavaisuuden ja kohteliaisuuden sanomaa. Olen lopen kyllästynyt valtavirtamedian suoltamaan ihmiskuvaan itsekeskeisistä törkeistä kusipäistä. Minua inhottaa katsoa, miten paskamaista ja narsistista käytöstä kannustetaan. Minua puistattaa seurata muiden ihmisten vahingoittamisen ihannointia. En minä silti elä missään pinkissä pehmoisessa haavemaailmassa, elämän raadollisuus on käynyt minulle useaan otteeseen piinallisen selväksi. Mutta jostakin käsittämättömästä syystä haluaisin edes yrittää elää ilman että vahingoitan tahallani muita.

Tässäpä olikin sitten valmiiksi kirjoitetut hääkirjoitukseni. Kirjoittelisin mielelläni häistä muutenkin. Esimerkiksi hääsuunnittelun aikataulusta voisi olla ihan kiva kirjoittaa jotakin näin jälkikäteen...?

Nyt on sitten lukijoiden aika kommentoida, jos jokin kohta kalahti tavalla tai toisella erityisen pahasti. Kuten aikaisemmin mainitsin, suorasta kielenkäytöstäni huolimatta toivon kirjoitusteni edesauttavan onnistuneita ja iloisia hääjuhlia.

maanantai 22. heinäkuuta 2013

Hääjuhla ja avioituminen, osa 2.

Ensimmäisessä häitä käsittelevässä kirjoituksessani annoin sievistelemätöntä ohjeistusta häävieraille. Tällä kertaa luvassa on ohjeistusta hääjuhliaan järjestävälle parille. Jos arkailet reippaan kirjoitustyylini takia, ole hyvä, älä lue! Tarkoituksena ei ole vedättää kenellekään vartta myöten hernettä nenään, vaan antaa ihmisille ajattelemisen aihetta, ja toivon mukaan sitä kautta auttaa syntymään hyviä, onnellisia hääjuhlia.


Ohjeita häitään järjestävälle parille:

1) Alkuun yksinkertainen, raaka tosiasia: tässä on kyseessä teidän kahden ikioma, teidän välistänne rakkautta ja sitoutumista juhlistava päivä. Tämä on teidän kahden päivänne ja vain teidän. Melkein kaikilla ihmisillä on omat mielipiteensä oikeanlaisista häistä ja he myös mielellään kertoisivat teille ajatuksensa. Jostakin ihmeellisestä syystä esimerkiksi 50-vuotisjuhlat tai rippijuhlat eivät aiheuta koskaan niin kiihkeitä intohimoja ja mielipiteitä ulkopuolisissa ihmisissä kuin häät. Teidän ei pidä tehdä kaikkea jonkun muun mieliksi, mutta ei teidän myöskään pidä heittäytyä tosi-tv:sta tutuksi tulleiksi bridezillaksi/groomzillaksi ja rääkätä lähiympäristö nääntymyksen partaalle törkeillä vaatimuksillanne. Tarvittavat kompromissit tehdään oman tulevan puolisosi kanssa. Vanhempien kanssa joutuu tietysti aina painimaan asiasta jos toisesta, mutta vain itsekeskeinen vanhempi pakottaa lapsensa järjestämään sellaiset häät, joita lapsi ei halua. Te hääparina teette ja saatte tehdä juhlistanne juuri sellaiset kuin itse haluatte.

2) Harkitkaa todella, todella, todella tarkkaan ketkä haluatte apulaisiksi häihinne: bestmanit, kaasot, morsiusneidot, muut apulaiset. Miettikää pitkään ja huolella ihmisten luonteita, tunteita teitä kohtaan, elämäntilannetta sekä yleisasennetta häitä kohtaan. Kyselkää alkuun varovasti ja tunnustellen toivomienne henkilöiden mielipidettä. Miettikää mitä oikeasti tarvitsisitte kyseisten henkilöiden tekevän, mitä palkatut ammattilaiset tekisivät ja mitä te itse teette. Pysykää tehtävien suhteen kohtuudessa, koska ihmisten kanssa on ihan kivaa olla väleissä häiden jälkeenkin. Palkatkaa tarvittaessa ulkopuolinen seremoniamestari tai jopa hääsuunnittelija, joka valvoo sitten myös itse hääpäivän sujumista. Tämä vaatii tietysti enemmän rahallista panostusta.

3) Käyttäkää (budjetin puitteissa) mahdollisimman pitkälle ja paljon ammattilaisia. Sivusta surullisena seurattua: ystävänpalvelukset näyttävät muuttuvat keskimäärin 30% tapauksissa karhunpalveluksiksi, kun into lopahtaa, tai kateus, ärtymys tai välinpitämättömyys iskee. Käyttäkää sukua, perhettä tai ystäviä vain, jos he ovat innokkaina itse tarjoamassa apuaan, ja jos luotatte heihin. Ja jos saatte niin sanotusti ilmaista apuvoimaa, älkää käyttäkö heitä hyväksenne. Muistakaa aina, aina kiittää lämpimästi avusta. Jälkikäteen järjestetyt pienet kemut vain hääapulaisille voi olla ihana tapa kiittää ja muistella onnistunutta hääjuhlaa. Voitte myös hankkia jotkin pienet lahjat jos varallisuus vain antaa myöten.

4) Tehkää etukäteen ihan helkkarin tarkka budjetti. Ottakaa selvää kaikista mahdollisista hinnoista ja tehkää vertailuja. Miettikää mikä on teille tärkeää ja mikä toisarvoista. Säästäkää itsellenne etukäteen mielellään vähintään 1,5 kertaa budjetin kokoinen summa: häähomma voi hyvinkin lähteä lapasesta. Älkää pyytäkö rahaa muilta, vanhemmatkin kyllä tarjoavat rahaa, jos niin haluavat tai kokevat sen velvollisuudekseen.

5) Panostakaa valokuvaajaan ja videokuvaajaan. Paljon muuta ei hääpäivästä jää kuin muistot ja kuvat. Ja tietysti ihana aviopuoliso rinnalle koko loppuelämän ajaksi.

6) Varatkaa ensimmäisenä hääjuhlapaikka ja vasta sitten vihkipaikka. Esimerkiksi kirkossa voi olla yhtenä päivänä kymmenetkin vihkimiset, mutta yhdessä juhlapaikassa vain yhdet häät.

7) Älkää välittäkö muiden ilkeistä kommenteista. Ihminen, joka pitää avioitumista tyhjänpäiväisenä, on joko katkeroitunut p***pää tai ei ole koskaan itse kokenut sitä huumaavaa, syvältä sitovaa rakkautta ja kumppanuutta. Kateus on ylivoimaisesti yleisin tunne häihin negatiivisesti suhtautuvilla ihmisillä. Vaan mikä onni onkaan, kun ei tarvitse lähettää hääkutsua yhdellekään nuivasti nyrpistelevälle pölkkypäälle! Häät tuppaavat monesti karsimaan jyvät akanoista kun on kyseessä erilaiset ihmissuhteet. Toisaalta se on hirveän surullista, mutta toisaalta voi miettiä, mitä negatiivisesti suhtautuvat ihmiset tekevät omalle mielenrauhallesi. Haluatko sietää ilkeitä ihmisiä jotka pahoittavat mielesi kerran toisensa jälkeen? Vai haluatko keskittää huomiosi ihmisiin, jotka tuovat iloa elämääsi ja joiden elämään sinäkin saat tuoda iloa?

8) Älkää ahnehtiko minkään suhteen. Hillitön määrä pienten yksityiskohtien viilaamista ja puuhaamista kostautuu ennemmin tai myöhemmin stressinä, uupumuksena tai budjetin paisumisena. Myöskin pelkästään superkalliita design-esineitä sisältävä lahjalista voi jättää karvaan maun kutsuvieraan suuhun (ellette sitten satu tietämään varmaksi, että kaikilta löytyy niin rahaa kuin myös hyvää tahtoa ostaa teille sikakalliita design-esineitä). Minun mielestäni on täysin hyväksyttävää pyytää häämatkarahaa: varsin moni avioituva pari on asunut yhdessä jo niin kauan, että kaikki tarpeelliset kodin esineet löytyy kyllä. Muualla maailmassa raha onkin se tavallisin häälahja. Jotenkin suomalaiset vain onnistuvat suhtautumaan rahaan lahjana nuivasti. Paitsi jos itse saavat rahaa.

9) Valmistautukaa henkisesti siihen, että jotain menee jossain vaiheessa pieleen, koska niin tapahtuu 100% varmasti. Muistakaa mikä teille on avioitumisessa tärkeintä: jos tärkeintä on päästä aviopuolisoiksi, keskittykää siihen. Jos tärkeintä on hyvin sujuva hääjuhla, panostakaa siihen. Kenenkään muun mielipiteellä ei tässä asiassa ole mitään merkitystä. Yrittäkää ottaa etukäteen sellainen asenne, että tapahtuva vastoinkäyminen voi hyvinkin muuttua tulevaisuudessa hauskaksi muistoksi.

10) Rentoutukaa. Relatkaa. Ottakaa iisisti. Pingottakaa siinä missä tuntuu että pitää pingottaa, mutta yleisesti ottaen rentoutukaa. Hääpäivänänne olette huomion keskipisteessä (ainakin toivottavasti). Niin oudolle kuin seuraava ohjeeni tuntuukin, muistakaa, että hyvin pitkälle te itse määräätte häidenne tunnelman. Älkää siis saako raivokohtauksia tyhjänpäiväisistä asioista. Älkää olko narsistisia draamakuningattaria. Älkää rähiskö ja riidelkö kenenkään kanssa. Älkää kiinnittäkö huomiota bitch fit-tyyppeihin, älkääkä itse olko bitch fit-tyyppejä. Keskittykää tuntemaan keskinäinen rakkautenne, hengittäkää ja hymyilkää. Tiedän että tämä on vaikeaa varsinkin silloin, kun hääjuhlaan on panostettu huomattava määrä aikaa, vaivaa ja rahaa, ja sitten joku idiootti narttu/kusipää yrittää tuhota tunnelman. Viimeisenä keinona voitte pyytää apulaisianne poistamaan häiriköt juhlistanne, se on teidän oikeutenne. Häävierailla ei ole minkäänlaista oikeutta pilata millään tavalla teidän päiväänne. Jokainen fiksu, järkevä ja empaattinen ihminen ymmärtää ja osaa olla pilaamatta toisten suurta juhlapäivää.


Myöhemmin tällä viikolla onkin sitten luvassa ohjeistusta hääjuhlien apulaisille, bestmaneille, kaasoille, ynnä muille.

perjantai 19. heinäkuuta 2013

Hääjuhla ja avioituminen

Tuli tuossa soiteltua yhden ystävän kanssa ihan muuten vain, ja hän kannusti minua pistämään hääaiheiset kirjoitukseni ilmoille. Julkaisupäätöstä helpotti samanmielisyytemme aihealueen tiimoilta.

Eli tällä kertaa tulee sitten vähän harvinaisempi bloggaus, nimittäin jonkinasteinen mielipidekirjoitus. En aio nyt kaunistella tai kierrellä. Joskus asioista vain on puhuttava niiden omilla nimillä. Toimikoon tämä varoituksena herkkäsieluisimmille lukijoille.

Kirjoitukseni tarkoituksena on kuitenkin loppujen lopuksi tuottaa hyvä hetkiä.

Alunperin tähän aihealueeseen minut innosti äskettäin viettämäni pitkähkö keskusteluhetki erään ihanan, myöskin jo omat häänsä viettäneen ihmisen kanssa, joka tunnusti myös rakastavansa häitä.

Eli minä siis rakastan häitä nykyisin. Ennen mieheni tapaamista ja meidän häitämme en oikein ollut kartalla siitä, miksi häistä ja avioitumisesta tohistaan niin kamalasti. Mutta auta armias kun se iso juttu iski omalle kohdalle miljoonan salaman tavoin, niin johan valkeni tyhmemmässäkin päässä mistä on kyse.

Jätän kuitenkin tässä kirjoituksessa omat tunnepuolen valaistumiset sikseen ja keskityn kertomaan suhtautumisestani avioitumiseen ja hääjuhlaan häävieraan näkökulmasta.

Joten asiaan.

Voi kunpa ihmiset pitäisivät enemmän keskinäistä rakkauttaan juhlistavia tilaisuuksia! Vihkiminen saa minut nykyisin aina kyynelehtimään, samoin kosinnat, livenä tai tv:ssä. Olemme saaneet kaksi hääkutsua omien häidemme jälkeen, emmekä olisi jättäneet menemättä mistään hinnasta. Minusta on aina niin sydäntä lämmittävän ihanaa todistaa kahden ihmisen päätöstä mennä yhdessä eteenpäin vaikka mikä olisi. Häät tuovat aina toivoa ja valoa elämään, häät kertovat luottamuksesta rakkauteen ja tulevaisuuteen. Olipa häät pienet tai suuret, viimeisen päälle puunatut tai rennommat, minä tihrustelen silti aina kyynelehtiä superonnellisena hääparin puolesta, koska hääpari sen juhlan tekee, ei puitteet.
Sitä se suuri rakkaus teettää. Avioitumisen tarkoituksen ymmärtää sydämessään ja sielussaan, ei niinkään järjellään.

Ja minä rakastan erityisesti morsiuspukuja, kaikenlaisia hääpukuja ja -asuja. Rakastin omaakin pukuani, mutta edelleenkin minusta on ihanaa katsoa, miten melkein taianomaisesti yksi ainoa vaatekappale saa jokaisen morsiamen hehkumaan niin kauniina. Vaikkakin se taitaakin olla se onnellisuus ja rakkaus, mikä saa morsiamet hehkumaan..? En kuitenkaan kaupungilla kävellessä voi olla kurkkimatta pukuliikkeiden näyteikkunoita. Morsiuspuvuissa vain on jotakin taikaa.

Häät herättävät suuria tunteita myös hääparin lähiympäristössä. Valitettavasti kaikkien tunteet tai suhtautuminen ei ole pelkästään positiivista. Yksi asia häissä on kuitenkin mielestäni erityisen inhottavaa. Nimittäin se, miten joillakin häävierailla jokin alhainen tunne estää heitä nauttimasta juhlapäivästä, ja heidän on etsittävä toisten suuresta päivästä "virheitä" vaikka mikroskoopilla.
Ja minä vihaan myös tv-ohjelmia, joissa pääosassa on juuri tyhmien ja sivistymättömien ihmisten valittaminen ja naukuminen, miten "syyshäissä oli puunlehtiä kirkon ympärillä nurmikolla, miten epäsiistiä ja homssuista" tai jotain muuta yhtä älyvapaata. Miksi ihmisiä pitää oikein kannustaa käyttäytymään huonosti ja olemaan sietämättömiä idiootteja? Luulevatko suureen ääneen typeriä möläytyksiään päästelevät ihmiset näyttäytyvänsä jotenkin fiksuina tai parempina kuin muut? Vai onko se vain surullinen fakta, enemmistön syvä rintaääni? Toivon kovasti, että ei. Ymmärränhän minä, että draama vetää katsojia, mutta olenko minä ainoa tv:n katsoja, joka haluaa katsomiltaan ohjelmilta jotain positiivista, toiverikasta, empaattista ja ihanaa? Olenko häiden suhteen aivan toivoton romantikko? Jokainen uusi alkava hääaiheinen tv-sarja minun on pakko katsastaa, mutta onneksi voin kääntää kanavaa, jos ohjelman yleistunnelma keskittyy negatiivisuuteen.

Auttaisikohan ketään koskaan yhtään, jos kirjoittaisin tähän pienen opaskirjasen häävieraalle? No, auttoi tai ei, kirjoitan sen silti.

Ohjeita häävieraalle:

1) Älä häiritse millään tavalla vihkimistä. Tapahtuipa se kirkossa, maistraatissa, ulkona tai missä tahansa, älä häiritse vihkimistä. Ja jos lapsesi alkaa häiriköidä tai huutaa, vie hänet kuulomatkan ulkopuolelle. Tottakai lapsesi on maailman suloisin ja ihanin lapsi, mutta mieti hetki: hääpari haluaa kuulla vihkijän puheen, keskittyä tähän maagiseen hetkeen, jolloin he julistavat sitoutumisensa maailmalle. Lapsen roudaaminen pois aiheuttaa huomattavasti vähemmän melua ja häiriötä, kuin että annat hänen jatkaa huutoaan. Eikä juuri sinun tarvitse kuulla vihkimistä, tärkeintä on hääpari.

2) Jos olet katkera ja ilkeä ihminen, yritä edes pitää mölyt mahassasi. Vaikka et olekaan itse kokenut suurta rakkautta tai olet katkeroitunut rakkaudessa, tai et kykene suomaan onnea muille tai et ole koskaan itse kokenut sitä mieletöntä huumaa, jossa haluaa yhtäaikaa huutaa rakkauttaan suureen ääneen sekä pitää sen omana ihanana salaisuutenaan, pidä silti turpasi kiinni. Avioitumista häissä kritisoivat ihmiset tekevät itsensä naurunalaisiksi. Muut ovat vain niin hyvin kasvatettuja, etteivät välttämättä huomauta sinulle typerästä käytöksestäsi.

3) Älä pilaa polttareitakaan. Polttarit eivät ole sinun päiväsi, eikä myöskään ole hääpäivä. Jos et halua osallistua polttareiden tai häiden juhlintaan, ilmoita kohteliaasti, ettet valitettavasti pääse osallistumaan. Onnittele kuitenkin hääparia suuren päivän johdosta. Piste.

4) Hääparilla on täysi oikeus esittää erityistoivomuksia juhlansa suhteen. Erityistoiveet ovat melkein aina toteutettavissa hyvin, hyvin, hyvin pienellä vaivalla. Jos erityistoive tuntuu sinusta kohtuuttomalta, keskustele siitä ystävälliseen sävyyn hääparin kanssa. Noudata myös toivottua pukukoodia. Jos et ole kutsun perusteella aivan varma, soita ja kysy. Älä yli- tai alipukeudu. Näin ilmaiset jo perustasolla kunnioittavasi hääparin suurta päivää. Äläkä herran tähden pue päällesi kokovalkoista ellei sitä sinulta erityisesti toivota.

5) Edelliseen kohtaan liittyen: älä hamstraa millään tavoin huomiota itseesi. Tämä ei ole sinun päiväsi. Anna hääparin loistaa pääosassa: tämä on heidän päivänsä.

6) Avaa silmäsi ja sydämesi näkemään kyseisen päivän ja juhlan kauneus. Keskity iloisiin asioihin: nyt on juhlat! Nauti niistä, äläkä anna happamuutesi tai ilkeytesi pilata sinulta itseltäsikin tätä hienoa päivää. Jos et osaa nauttia tai olla iloinen, älä kuitenkaan anna muiden huomata sitä. Yritä edes kerran elämässäsi leikkiä sivistynyttä, hyvin kasvatettua ja empaattista ihmistä. Älä osallistu juhliin vain pilataksesi ne.

7) Jos jokin asia on ihan pielessä hääjuhlassa ja arvelet sen häiritsevän muitakin häävieraita, esim. huomaat pitopalvelun suolanneen keiton kuin haaparouskut konsanaan, kerro siitä huomaamattomasti kaasolle, bestmanille tai muulle apulaiselle, mutta älä koskaan hääparille.

8) Älä juo itseäsi kaatokänniin, riko tahallasi mitään tai tappele kenenkään kanssa. Häissä tuntuu olevan erityisen suosittua alkaa riitelemään oman kumppanin kanssa, luonnollisesti mahdollisimman näyttävästi ja dramaattisesti. Tärkeintä on, että noudatat aina kyseessä olevan juhlan järjestäjien toivomaa juhlan luonnetta. Seuraa siis hääparin esimerkkiä. Tietysti jos häiden pääasia on rähiseminen ja /tai riehuminen, niin anna palaa vaan silloin!

9) Älä pihistele häälahjassa. Se on yksinkertaisesti noloa. Vie edes jotakin. Luuletko oikeasti jääväsi jotenkin "tappiolle"? Toinen asia on se, että suomalaiset eivät vielä tajua, että on täysin ok pyytää lahjaksi häämatkarahaa, koska suurin osa avioituvista pareista on asunut yhdessä jo niin pitkään, että heillä varmasti on jo kaikki huushollissa tarvittavat kapineet. Ja lisäksi, mieti asiaa omalla kohdallasi: mille sinusta tuntuisi, jos et saisi häälahjana muistoksi vieraaltasi edes onnittelukorttia? Minusta ainakin tuntuisi sille, että kyseiset häävieraat halveksivat rakkauttamme, vaivannäköämme, avioitumistamme ja häitämme. Kuuluuhan se jo peruskohteliaisuuteen, että mennessäsi juhliin kuin juhliin, muistat juhlien järjestäjää jollain tavalla. Minusta ainakin olisi hirvittävän noloa mennä tyhjin käsin toisten vaivalla järjestämiin juhliin. Häitä ei järjestetä lahjojen takia, mutta ei se häävieraan hapan suhtautuminenkaan hirveästi mieltä lämmitä. PS. minusta parhaita häälahjoja ovat sellaiset, joihin on käytetty vähän aikaa, ajatusta ja vaivaa, ei niinkään hurjasti rahaa: se kertoo välittämisestä, ja lämmittää hääparin sydäntä vielä pitkään.

10) Silloin kun on kyseessä oma avioitumisesi ja hääpäiväsi, yritä ymmärtää, jos mahdollista, että ihmisiä on erilaisia. Varsinkin rakastumista, rakastamista ja rakkautta pelkäävät ihmiset tekevät niitä typeriä, päivän pilaavia tempauksia, samoin kuin narsistit ja draamakuningattaret. Toisaalta antaisin hääparille luvan vaikka läimäyttää idiooteimpia temppuilijoita, koska ihan oikeasti, kyseessä on hääparin oma, heidän keskinäistä rakkauttaan ja sitoutumista juhlistava päivä, ei minkään nolon pellen kateuden riivaama draamakohtaus-päivä. Eli, jos hääpari suuttuu sinulle, mietipä hetki: taisit totisesti antaa heille aihetta siihen.


Seuraavassa Häät ja avioituminen-kirjoituksessa on ohjeita hääparille ja kolmannessa hääapulaisille: bestmaneille, kaasoille, ynnä muille.

Jos loukkaannuit jostakin kirjoituksen kohdasta, niin lue ensin kaikki kolme osaa (julkaisen loput ensi viikolla), ja kerro sitten mikä sai sinut älähtämään.

keskiviikko 17. heinäkuuta 2013

Myrkylliset sienilajit

HUOMIO!
-käytä sienten tunnistamiseen aina vain luotettavia lähteitä, kuten esimerkiksi Elintarvikevirastoa ja sen suosittelemia lähteitä, kuten Arktiset Aromit- sivustoa, sekä suomalaisia sienikirjoja.
-älä käytä tietolähteenä blogeja (edes tätä blogia), mielipidekirjoituksia tai edes Wikipediaa.
-joskus jopa sanomalehdille sattuu vahinkoja, eli käytä harkintaa ja maalaisjärkeä.

Näin sienestyskauden alkaessa on minunkin pakko muistuttaa teitä, että Suomessa on monia tappavan myrkyllisiä sienilajeja. Lisäksi moni muu sienilaji voi aiheuttaa vakavia, pysyviä sisäelinvaurioita. Elintarvikeviraston lista myrkyllisistä sienistä on tärkeää luettavaa kaikille sienestystä harrastaville. Myös Arktiset Aromit on listannut tappavan myrkyllisiä sieniä kuvineen. Tämä lista on tärkeä, koska kuten olen aikaisemmin maininnut, harjaantumaton silmä saattaa luulla esimerkiksi suippumyrkkyseitikkiä suppilovahveroksi. Sienestys edellyttää treenaamista, tarkkaa silmää (mitä minulla ei ole), sekä harkintaa. Itse pyrin korvaamaan heikohkon huomio- ja näkökykyni ahkeruudella ja treenaamisella. Sekä aviomieheni tarkoilla silmillä. :)

Tässä kuvassa on tyylikkään vaelluskengän lisäksi nuoria suppilovahveroita,
joiden joukossa on ainakin kaksi suippumyrkkyseitikkiä.
Minulla on pieni kammo valkoisia tai vaaleita helttasieniä kohtaan, sekä lahoavassa puussa kasvavia sieniä, tosin ei kääpiä, kohtaan. On olemassa monta herkullista edellä mainitut perustuntomerkit täyttävää sienilajia, mutta haluan pelata aina varman päälle. Vaikka kuinka tuntuisi, että "kyllä minä nyt tunnistin ihan varmaksi mesisienen/ koivunkantosienen/ kuusilahokan/ kehnäsienen/ tms.", jään kuitenkin hetkeksi miettimään ja sitten ne sienet jäävät metsään. No, parempi pyy pivossa kuin myrkytys illalla, vai miten se meni..?


Tässä ottamassani kuvassa yllä on myrkyllinen ruskokärpässieni. 100% varma en ole vieläkään, koska kärpässienissä on useita nopeasti katsottuna samannäköisiä lajeja. Kärpässieniin olen paneutunut vain sen verran, että jätän ne kaikki olemaan ja elämään rauhassa. Kärpässieni tuli tähän kirjoitukseen sen takia, että monissa sienikirjoissa varoitellaan sekoittamasta muutamaakin erilaista kärpässientä syötävään ukonsieneen.

maanantai 15. heinäkuuta 2013

Hallavahakas

Huomio!
-käytä sienten tunnistamiseen aina vain luotettavia lähteitä, kuten esimerkiksi Elintarvikevirastoa ja sen suosittelemia lähteitä, kuten Arktiset Aromit- sivustoa, sekä suomalaisia sienikirjoja.
-älä käytä tietolähteenä blogeja (edes tätä blogia), mielipidekirjoituksia tai edes Wikipediaa.
-joskus jopa sanomalehdille sattuu vahinkoja, eli käytä harkintaa ja maalaisjärkeä.

Hallavahakas, latinaksi Hygrophorus hypothejus, på svenska frostvaxskivling,
ilmestyy kangasmetsiin nimensä mukaisesti vasta ensimmäisten yöpakkasten tultua. Tämä myöhäissyksyn sieni on miedon maukas löytö. Ei pidä antaa limaisen lakin pelästyttää, tämä harvassa kasvava sieni on hyvä ruokasieni joko käytettäväksi tuoreeltaan vaikkapa sienipiiraassa tai säilöttäväksi kuivaamalla.

Tämän sienen voi sekoittaa muutamaan näköislajiin, joten katso tarkemmat tuntomerkit ja tiedot esim. Suomalainen sienikirja, Korhonen & Penkkimäki, Readme.fi 2012, sivu 33.


Sadesäällä kuvaamani nuoret hallavahakkaat.


torstai 11. heinäkuuta 2013

Sikurirousku

Huomio!
-käytä sienten tunnistamiseen aina vain luotettavia lähteitä, kuten esimerkiksi Elintarvikevirastoa ja sen suosittelemia lähteitä, kuten Arktiset Aromit- sivustoa, sekä suomalaisia sienikirjoja.
-älä käytä tietolähteenä blogeja (edes tätä blogia), mielipidekirjoituksia tai edes Wikipediaa.
-joskus jopa sanomalehdille sattuu vahinkoja, eli käytä aina harkintaa ja maalaisjärkeä.

Sikurirousku, latinaksi Lactarius camphoratus, på svenska kamferriska.

Sikurirouskun erottaa monista muista pienikokoisista näköisrouskuista viimeistään sen tuoksun perusteella. Sikurirouskun tuoksun ja maun vahvuus riippuu löytöpaikasta. Monesta muusta ryöpättävästä/keitettävästä rouskusta poiketen sikurirousku on käyttövalmista ruokaa.

Sikurirousku tuoksuu mausteiselle, currymaiselle tai lihaliemimaiselle. Maku on melko sama, mutta tuoksua miedompi. Jälkimaku on vähän kirpeä. Kun sikurirouskuja poimii, niiden valkoisena tihkuva runsas maitiaisneste voi tuoksua hyvinkin vahvasti. Tuoksu myös tarttuu, joten se kannattaa huomioida tätä sientä säilöessä, kuivatessa tai tehdessä ruuaksi. Myllersin viime syksynä lopulta sadehousut jalassa sikurirouskujen perässä, kun edellisen saalistuskerran sikurirouskun vahva tuoksu tarttui pesukerran kestävästi verkkareihini. :) Sikurirousku on uusimpia tulokkaita kerättävien sienteni listassa.

Katso tuntomerkit, paremmat kuvat, ynnä muuta tietoa esimerkiksi: Salo, Niemelä, Salo: Suomen sieniopas, WSOY 2006, sivu 38. Tai Korhonen ja Penkkimäki, Suomalainen sienikirja, Readme.fi 2012, sivu 83-84.

Vanhan kännykkäkuvan huippulaatua...

maanantai 8. heinäkuuta 2013

Huvittavia sieniä matkan varrelta

Tai viihdyttivät nämä ainakin minua hetkisen verran. Tässäpä ottamiamme kuvia, olkaa hyvät.
(Älä käytä tätä kirjoitusta sienten tunnistamiseen, kiitos!)

Kalvashaaparousku (syötävä, mutta ryöpättävä, etsi ohjeet) oli löytänyt tähystyspaikan.
Huom! Tilanne on aito, sieni todellakin kasvoi lahon kannon päällä!

Eräs ystäväni löysi muutama vuosi sitten yhteisellä sienireissullamme suppilovahvero-kimpun (erittäin syötävä, nam!).
Yhdestä sienen jalasta kasvoi ja kukoisti monta suppilovahveroa. Ihana mutantti!

Monikerroksinen taulakääpä (ei syötävä). Kuin surrealistinen sienimaalaus.

Kännykällä kuvattu "ampiaispesä"-taulakääpä.

Ja lopuksi mieheni löytämä turkasen iso ja vanha kuusensuomuorakas (ei syötävä).
Kokovertailuna XL-kokoinen miesten metsästyskäsine.

perjantai 5. heinäkuuta 2013

Kaikki tuntevat keltavahveron

Eikös vaan?

Huomio!
-käytä sienten tunnistamiseen aina vain luotettavia lähteitä, kuten esimerkiksi Elintarvikevirastoa ja sen suosittelemia lähteitä, kuten Arktiset Aromit- sivustoa, sekä suomalaisia sienikirjoja.
-älä käytä tietolähteenä blogeja (edes tätä blogia), mielipidekirjoituksia tai edes Wikipediaa.
-joskus jopa sanomalehdille sattuu vahinkoja, eli käytä harkintaa ja maalaisjärkeä.

Keltavahvero eli kantarelli, latinaksi Cantharellus cibarius, on kyllä minulle Top3-sieni, siitä ei pääse yli eikä ympäri. Herkkutatti, mustatorvisieni ja keltavahvero taistelevat vuodesta toiseen lempisieneni asemasta. Viime vuosina mustatorvisieni on tosin ollut hienoisesti voitolla, mutta kilpailu on tiukkaa.

Kantarellin herkullisuudesta ei kyllä vaan pääse yli eikä ympäri. Katso Arktisilta aromeilta lisää tietoa kantarellista. Keltavahvero on siitäkin hyvä sieni, että sillä ei ole myrkyllisiä näköislajeja (ellei kerääjä sitten satu olemaan toivoton puusilmä...).

Tässäpä hämyjä kännykkäkuvia kohtaamistani kaunokaisista. Kuvanlaatu on mitä on.



"Riviin järjesty!"
"Kolme pientä kantarelli-porsasta", patenttisanko ja suppilovahverosaalista.

Kantarellit ovat siitäkin ihania sieniä, että ne aloittavat satokautensa jo heinäkuun alusta putkahdellen esiin syyskuun loppuun asti. Eikun metsään vaan!

torstai 4. heinäkuuta 2013

Limanuljaska

Huomio!
-käytä sienten tunnistamiseen aina vain luotettavia lähteitä, kuten esimerkiksi Elintarvikevirastoa ja sen suosittelemia lähteitä, kuten Arktiset Aromit- sivustoa, sekä suomalaisia sienikirjoja.
-älä käytä tietolähteenä blogeja (edes tätä blogia), mielipidekirjoituksia tai edes Wikipediaa.
-joskus jopa sanomalehdille sattuu vahinkoja, eli käytä aina harkintaa ja maalaisjärkeä.

Limanuljaska, latinaksi Gomphidius glutinosus, på svenska citronslemskivling
on häijystä nimestään huolimatta syötävä sieni, sienikirjoissa usein jopa kahdenkin tähden sieni.

Limanuljaskan tuntomerkit ja muut tiedot löydätte esimerkiksi: Suuri Sienikirja, Penkkimäki & Korhonen, Readme.fi 2012, sivu 84. Tai Metsästä sieniä! Mauri Lahti, Karisto Oy 2010, sivu 125.

Sienen limaisuus vähenee sen kasvaessa, mutta nuoret yksilöt ovat maukkaimpia. Ja nätimpiä. :)

Tässäpä ottamani kuva söpöläisestä pikku limanuljaskasta.


Varsinkin tämänkaltaiset nuoret, avautumattomat yksilöt ovat herkullisia pannussa paistettuna tai keitossa. Limanuljaska tummuu, jopa mustuu paistettaessa. Sieni itsessään ei ole limainen, vaan ainoastaan sen lakin pinta. Limanuljaskan maku on vähän hapan, mutta maukas. Kokeile sitä vaikkapa muiden sienten seassa, koska yksinään limanuljaska voi olla vähän liiankin hapan.

Limanuljaskaa ei valitettavasti voi oikein säilöä.

Limanuljaska voi tahrata ja värjätä muita sieniä samassa korissa. Tämän sienen kanssa joutuu näkemään vähän vaivaa, sillä lakin limainen pinta pitää nylkeä, ja se kannattaa tehdä heti metsässä.

Lakin limaisen pinnan nylkeminen: -siisti multainen jalkaosa. Halkaise sieni kahtia aloittaen jalasta lakkia kohti. Vedä puoliskot varoen erilleen. Näin lakin limainen kerros kuoriutuu pois. Irrota loppu limakuorikerros käsin ja veitsellä. Tällä tavoin kuorit myös voitatin limaisen kuorikerroksen.

maanantai 1. heinäkuuta 2013

Haarakkaat

Huomio!
-käytä sienten tunnistamiseen aina vain luotettavia lähteitä, kuten esimerkiksi Elintarvikevirastoa ja sen suosittelemia lähteitä, kuten Arktiset Aromit- sivustoa, sekä suomalaisia sienikirjoja.
-älä käytä tietolähteenä blogeja (edes tätä blogia), mielipidekirjoituksia tai edes Wikipediaa.
-joskus jopa sanomalehdille sattuu vahinkoja, eli käytä harkintaa ja maalaisjärkeä.

Haarakkaat ovat minulle hankala sieniryhmä. Saatan lukea jostakin lähteestä, että keltahaarakas on syötävä sieni, mutta jossain toisessa lähteessä taas minkään haarakkaan keräämistä ruokasieneksi ei suositella lainkaan (näin muun muassa kirjassa Korhonen ja Penkkimäki: Suomalainen sienikirja. Readme.fi 2012. Sivu 127.).

Olen ratkaissut ongelman luonteeni mukaisesti, enkä ole koskaan kerännyt mitään haarakkaisiin kuuluvaa sientä, enkä ole myöskään syönyt niitä.

Lajitunnistuksena kuitenkin haluan arvuutella kirjan Salo, Niemelä, Salo: Suomen sieniopas. WSOY 2006, sivun 309 perusteella, että nämä kolme alla olevaa ottamaani kuvaa esittävät keltakärkihaarakasta, latinaksi Ramaria testaceoflava. Ei siis keltahaarakasta, vaan keltakärkihaarakasta.






Jos mikään muu ei mennyt oikein tämän sienilajin tunnistuksessa, niin on sen ainakin haarakas oltava. :)

Pistän tähän loppuun kuvan tunnistamattomaksi jääneestä pienehköstä tummasävyisestä haarakkaasta. Jos on tietoa, kerro meille muillekin!