perjantai 19. heinäkuuta 2013

Hääjuhla ja avioituminen

Tuli tuossa soiteltua yhden ystävän kanssa ihan muuten vain, ja hän kannusti minua pistämään hääaiheiset kirjoitukseni ilmoille. Julkaisupäätöstä helpotti samanmielisyytemme aihealueen tiimoilta.

Eli tällä kertaa tulee sitten vähän harvinaisempi bloggaus, nimittäin jonkinasteinen mielipidekirjoitus. En aio nyt kaunistella tai kierrellä. Joskus asioista vain on puhuttava niiden omilla nimillä. Toimikoon tämä varoituksena herkkäsieluisimmille lukijoille.

Kirjoitukseni tarkoituksena on kuitenkin loppujen lopuksi tuottaa hyvä hetkiä.

Alunperin tähän aihealueeseen minut innosti äskettäin viettämäni pitkähkö keskusteluhetki erään ihanan, myöskin jo omat häänsä viettäneen ihmisen kanssa, joka tunnusti myös rakastavansa häitä.

Eli minä siis rakastan häitä nykyisin. Ennen mieheni tapaamista ja meidän häitämme en oikein ollut kartalla siitä, miksi häistä ja avioitumisesta tohistaan niin kamalasti. Mutta auta armias kun se iso juttu iski omalle kohdalle miljoonan salaman tavoin, niin johan valkeni tyhmemmässäkin päässä mistä on kyse.

Jätän kuitenkin tässä kirjoituksessa omat tunnepuolen valaistumiset sikseen ja keskityn kertomaan suhtautumisestani avioitumiseen ja hääjuhlaan häävieraan näkökulmasta.

Joten asiaan.

Voi kunpa ihmiset pitäisivät enemmän keskinäistä rakkauttaan juhlistavia tilaisuuksia! Vihkiminen saa minut nykyisin aina kyynelehtimään, samoin kosinnat, livenä tai tv:ssä. Olemme saaneet kaksi hääkutsua omien häidemme jälkeen, emmekä olisi jättäneet menemättä mistään hinnasta. Minusta on aina niin sydäntä lämmittävän ihanaa todistaa kahden ihmisen päätöstä mennä yhdessä eteenpäin vaikka mikä olisi. Häät tuovat aina toivoa ja valoa elämään, häät kertovat luottamuksesta rakkauteen ja tulevaisuuteen. Olipa häät pienet tai suuret, viimeisen päälle puunatut tai rennommat, minä tihrustelen silti aina kyynelehtiä superonnellisena hääparin puolesta, koska hääpari sen juhlan tekee, ei puitteet.
Sitä se suuri rakkaus teettää. Avioitumisen tarkoituksen ymmärtää sydämessään ja sielussaan, ei niinkään järjellään.

Ja minä rakastan erityisesti morsiuspukuja, kaikenlaisia hääpukuja ja -asuja. Rakastin omaakin pukuani, mutta edelleenkin minusta on ihanaa katsoa, miten melkein taianomaisesti yksi ainoa vaatekappale saa jokaisen morsiamen hehkumaan niin kauniina. Vaikkakin se taitaakin olla se onnellisuus ja rakkaus, mikä saa morsiamet hehkumaan..? En kuitenkaan kaupungilla kävellessä voi olla kurkkimatta pukuliikkeiden näyteikkunoita. Morsiuspuvuissa vain on jotakin taikaa.

Häät herättävät suuria tunteita myös hääparin lähiympäristössä. Valitettavasti kaikkien tunteet tai suhtautuminen ei ole pelkästään positiivista. Yksi asia häissä on kuitenkin mielestäni erityisen inhottavaa. Nimittäin se, miten joillakin häävierailla jokin alhainen tunne estää heitä nauttimasta juhlapäivästä, ja heidän on etsittävä toisten suuresta päivästä "virheitä" vaikka mikroskoopilla.
Ja minä vihaan myös tv-ohjelmia, joissa pääosassa on juuri tyhmien ja sivistymättömien ihmisten valittaminen ja naukuminen, miten "syyshäissä oli puunlehtiä kirkon ympärillä nurmikolla, miten epäsiistiä ja homssuista" tai jotain muuta yhtä älyvapaata. Miksi ihmisiä pitää oikein kannustaa käyttäytymään huonosti ja olemaan sietämättömiä idiootteja? Luulevatko suureen ääneen typeriä möläytyksiään päästelevät ihmiset näyttäytyvänsä jotenkin fiksuina tai parempina kuin muut? Vai onko se vain surullinen fakta, enemmistön syvä rintaääni? Toivon kovasti, että ei. Ymmärränhän minä, että draama vetää katsojia, mutta olenko minä ainoa tv:n katsoja, joka haluaa katsomiltaan ohjelmilta jotain positiivista, toiverikasta, empaattista ja ihanaa? Olenko häiden suhteen aivan toivoton romantikko? Jokainen uusi alkava hääaiheinen tv-sarja minun on pakko katsastaa, mutta onneksi voin kääntää kanavaa, jos ohjelman yleistunnelma keskittyy negatiivisuuteen.

Auttaisikohan ketään koskaan yhtään, jos kirjoittaisin tähän pienen opaskirjasen häävieraalle? No, auttoi tai ei, kirjoitan sen silti.

Ohjeita häävieraalle:

1) Älä häiritse millään tavalla vihkimistä. Tapahtuipa se kirkossa, maistraatissa, ulkona tai missä tahansa, älä häiritse vihkimistä. Ja jos lapsesi alkaa häiriköidä tai huutaa, vie hänet kuulomatkan ulkopuolelle. Tottakai lapsesi on maailman suloisin ja ihanin lapsi, mutta mieti hetki: hääpari haluaa kuulla vihkijän puheen, keskittyä tähän maagiseen hetkeen, jolloin he julistavat sitoutumisensa maailmalle. Lapsen roudaaminen pois aiheuttaa huomattavasti vähemmän melua ja häiriötä, kuin että annat hänen jatkaa huutoaan. Eikä juuri sinun tarvitse kuulla vihkimistä, tärkeintä on hääpari.

2) Jos olet katkera ja ilkeä ihminen, yritä edes pitää mölyt mahassasi. Vaikka et olekaan itse kokenut suurta rakkautta tai olet katkeroitunut rakkaudessa, tai et kykene suomaan onnea muille tai et ole koskaan itse kokenut sitä mieletöntä huumaa, jossa haluaa yhtäaikaa huutaa rakkauttaan suureen ääneen sekä pitää sen omana ihanana salaisuutenaan, pidä silti turpasi kiinni. Avioitumista häissä kritisoivat ihmiset tekevät itsensä naurunalaisiksi. Muut ovat vain niin hyvin kasvatettuja, etteivät välttämättä huomauta sinulle typerästä käytöksestäsi.

3) Älä pilaa polttareitakaan. Polttarit eivät ole sinun päiväsi, eikä myöskään ole hääpäivä. Jos et halua osallistua polttareiden tai häiden juhlintaan, ilmoita kohteliaasti, ettet valitettavasti pääse osallistumaan. Onnittele kuitenkin hääparia suuren päivän johdosta. Piste.

4) Hääparilla on täysi oikeus esittää erityistoivomuksia juhlansa suhteen. Erityistoiveet ovat melkein aina toteutettavissa hyvin, hyvin, hyvin pienellä vaivalla. Jos erityistoive tuntuu sinusta kohtuuttomalta, keskustele siitä ystävälliseen sävyyn hääparin kanssa. Noudata myös toivottua pukukoodia. Jos et ole kutsun perusteella aivan varma, soita ja kysy. Älä yli- tai alipukeudu. Näin ilmaiset jo perustasolla kunnioittavasi hääparin suurta päivää. Äläkä herran tähden pue päällesi kokovalkoista ellei sitä sinulta erityisesti toivota.

5) Edelliseen kohtaan liittyen: älä hamstraa millään tavoin huomiota itseesi. Tämä ei ole sinun päiväsi. Anna hääparin loistaa pääosassa: tämä on heidän päivänsä.

6) Avaa silmäsi ja sydämesi näkemään kyseisen päivän ja juhlan kauneus. Keskity iloisiin asioihin: nyt on juhlat! Nauti niistä, äläkä anna happamuutesi tai ilkeytesi pilata sinulta itseltäsikin tätä hienoa päivää. Jos et osaa nauttia tai olla iloinen, älä kuitenkaan anna muiden huomata sitä. Yritä edes kerran elämässäsi leikkiä sivistynyttä, hyvin kasvatettua ja empaattista ihmistä. Älä osallistu juhliin vain pilataksesi ne.

7) Jos jokin asia on ihan pielessä hääjuhlassa ja arvelet sen häiritsevän muitakin häävieraita, esim. huomaat pitopalvelun suolanneen keiton kuin haaparouskut konsanaan, kerro siitä huomaamattomasti kaasolle, bestmanille tai muulle apulaiselle, mutta älä koskaan hääparille.

8) Älä juo itseäsi kaatokänniin, riko tahallasi mitään tai tappele kenenkään kanssa. Häissä tuntuu olevan erityisen suosittua alkaa riitelemään oman kumppanin kanssa, luonnollisesti mahdollisimman näyttävästi ja dramaattisesti. Tärkeintä on, että noudatat aina kyseessä olevan juhlan järjestäjien toivomaa juhlan luonnetta. Seuraa siis hääparin esimerkkiä. Tietysti jos häiden pääasia on rähiseminen ja /tai riehuminen, niin anna palaa vaan silloin!

9) Älä pihistele häälahjassa. Se on yksinkertaisesti noloa. Vie edes jotakin. Luuletko oikeasti jääväsi jotenkin "tappiolle"? Toinen asia on se, että suomalaiset eivät vielä tajua, että on täysin ok pyytää lahjaksi häämatkarahaa, koska suurin osa avioituvista pareista on asunut yhdessä jo niin pitkään, että heillä varmasti on jo kaikki huushollissa tarvittavat kapineet. Ja lisäksi, mieti asiaa omalla kohdallasi: mille sinusta tuntuisi, jos et saisi häälahjana muistoksi vieraaltasi edes onnittelukorttia? Minusta ainakin tuntuisi sille, että kyseiset häävieraat halveksivat rakkauttamme, vaivannäköämme, avioitumistamme ja häitämme. Kuuluuhan se jo peruskohteliaisuuteen, että mennessäsi juhliin kuin juhliin, muistat juhlien järjestäjää jollain tavalla. Minusta ainakin olisi hirvittävän noloa mennä tyhjin käsin toisten vaivalla järjestämiin juhliin. Häitä ei järjestetä lahjojen takia, mutta ei se häävieraan hapan suhtautuminenkaan hirveästi mieltä lämmitä. PS. minusta parhaita häälahjoja ovat sellaiset, joihin on käytetty vähän aikaa, ajatusta ja vaivaa, ei niinkään hurjasti rahaa: se kertoo välittämisestä, ja lämmittää hääparin sydäntä vielä pitkään.

10) Silloin kun on kyseessä oma avioitumisesi ja hääpäiväsi, yritä ymmärtää, jos mahdollista, että ihmisiä on erilaisia. Varsinkin rakastumista, rakastamista ja rakkautta pelkäävät ihmiset tekevät niitä typeriä, päivän pilaavia tempauksia, samoin kuin narsistit ja draamakuningattaret. Toisaalta antaisin hääparille luvan vaikka läimäyttää idiooteimpia temppuilijoita, koska ihan oikeasti, kyseessä on hääparin oma, heidän keskinäistä rakkauttaan ja sitoutumista juhlistava päivä, ei minkään nolon pellen kateuden riivaama draamakohtaus-päivä. Eli, jos hääpari suuttuu sinulle, mietipä hetki: taisit totisesti antaa heille aihetta siihen.


Seuraavassa Häät ja avioituminen-kirjoituksessa on ohjeita hääparille ja kolmannessa hääapulaisille: bestmaneille, kaasoille, ynnä muille.

Jos loukkaannuit jostakin kirjoituksen kohdasta, niin lue ensin kaikki kolme osaa (julkaisen loput ensi viikolla), ja kerro sitten mikä sai sinut älähtämään.

1 kommentti:

  1. Hyvät elämänohjeet muutenkin!
    Pisti silmään tuossa blogilistan etusivulla sun aihe, kun ite postasin kans hääaiheesta. :)



    http://theaccessoriesofmylife.blogspot.fi/

    VastaaPoista

Saa kommentoida!