torstai 8. elokuuta 2013

Voihan haperot! Ja pyynpesät...

Alkuun taas yksi tunnustus: -en kerää haperoita, vaikka niissä on monia erinomaisia ruoka- ja kauppasieniä. Kyseessä on lähinnä makuasia sekä sienestäjän epävarmuus. Ja myös se, että haperot maistuvat erittäin hyvin myös metsän asukeille, joten ehdin hyvin harvoin ensimmäisenä paikalle.

Tähän väliin se vanha tuttu muistutus:
-käytä sienten tunnistamiseen aina vain luotettavia lähteitä, kuten esimerkiksi Elintarvikevirastoa ja sen suosittelemia lähteitä, kuten Arktiset Aromit- sivustoa, sekä suomalaisia sienikirjoja.
-älä käytä tietolähteenä blogeja (edes tätä blogia), mielipidekirjoituksia tai edes Wikipediaa.
-joskus jopa sanomalehdille sattuu vahinkoja, eli käytä aina harkintaa ja maalaisjärkeä.

Mahdollisesti kangassillihapero.
En haistanut näitä sieniä. Hajuaisti toimii yhtenä tunnistamisen apukeinona.
Sillihapero tuoksahtaa juuri sille mihin nimikin viittaa.

Mahdollisesti kangassillihapero. Tämä oli jopa suht siistissä kunnossa.
Punertavissa haperoissa on monta samankaltaista ja -näköistä lajia. Hajuaisti tosin kertoo, jos olet löytänyt sillihaperon. Muussa tapauksessa nämä kuvaamani punaiset haperot saattavat olla vaikkapa isohaperoita tai viinihaperoita. Olkoon tämä esimerkkinä lajitunnistuksen tärkeydestä. Ei pidä sienestää mutu-tuntumalla.

Seuraavat kuvani vihreistä haperoista uskallan määritellä varmemmin. Nämä kaverit menevät koivuhaperoiden nimellä. Koivuhapero on syötävä, herkullinen sieni, mutta etsi aina ensin luotettavaa tunnistustietoa ennen kuin keräät mitään sieniä.

Vaaleanvihreät koivuhaperot päättivät puskea esiin keskellä metsätietä.
Muotopuoli koivuhapero.
Minulla on käytössä kolme sienikirjaa: Mauri Lahti: Metsästä sieniä!, Salo, Niemelä, Salo: Suomen sieniopas, sekä Korhonen & Penkkimäki: Suomalainen sienikirja/Tunnista sienet kasvuympäristön mukaan. Tarkoituksena on myös ostaa Eviran suosittelemia sienikirjoja.

Minulla on tapana tehdä sienistä ristiinvertailuja, koska eri kirjoissa on erilaisia maukkaus-luokituksia tai hieman toisistaan poikkeavia käsittelysuosituksia (esimerkiksi keitänkö 5 vai 10 minuuttia jotakin rouskulajia). Joskus myös minua arkaa sienestäjää arveluttaa sienen tiedot ihan muuten vain. Esimerkiksi mustarouskun tiedot ovat ristiriitaisia: onko sieni varmasti turvallinen syödä ja miten käsiteltynä? Käytän tietolähteenä myös Eviraa ja Arktiset Aromit-sivustoa. Käytän tarvittaessa tunnistamisen apuna joskus myös Suomen Sieniseuran ja Luontoportin nettisivuja. Keräämäni sienet kuuluvat kuitenkin kauppasieniin, joten muut tunnistamiset teen lähinnä omaksi ilokseni, jos teen.

Muistatteko muuten toukokuisen bloggaukseni Lintuja ja linnunpesiä? Siellä muiden kuvien joukossa oli pyyn tai teeren pesä. Tässä kuva samasta pesästä nyt elokuun alussa. Kovinkaan montaa munankuorta ei ollut jäljellä. Toivottavasti kuitenkin edes joku poikanen selviytyi.




1 kommentti:

Saa kommentoida!