tiistai 3. maaliskuuta 2015

Mekko nro 3.

Silmissä vilisee ihanaa keväistä pastellinvihreää sekä myös pilkkuja. Miksi tämän pikkaraisen mekon lopputulos ei kuitenkaan vastaa odotuksiani? Vastaan omaan kysymykseeni; koska minulla ei ole minkäänlaista tyylitajua, värisilmää (sanonko minkälainen silmä minulla lähinnä on...) tai trendi- saati muotitietoutta.

Minusta on kuitenkin hienoa seurata, kuinka monilla on niin yksilöllinen, looginen ja kaunis jatkumo pukeutumistyylissään. Itseltäni puuttuu tyylitajun lisäksi myös enempään yrittämiseen kannustava mielenkiinto ulkoasuuni. Pukeudun aina vähän miten sattuu. Enemmän, jos kuitenkaan kovin paljoa, minua kiinnostaa kasvojeni kunto sekä vartaloni koko ja muoto. Lapseni onneksi ymmärsimme kuitenkin delegoida pukeutumisongelmat, sitten kun pikku-neiti itse havaitsee pukeutumisensa puutteet, hänen yhdelle kummilleen. Eikä tuo ole edes mikään vitsi! Toivon hartaasti, että kummi-S. ihan oikeasti avustaa aikanaan pientä sinttiämme tyylissä ja muodissa.

Takaisin asiaan eli pikku-mekkoon. Kaava on jälleen kerran Mekkotehdas-kirjasta, nimeltään Riine-mekko, sivulta 70 ja kokoa 86/92 cm.

Kaava; Mekkotehdas s. 70, Riine-mekko, koko 86/92 cm.
Kangas Eurokangas, tilpehöörit Kuopion Nappi & Nauha.
Ja kyllä kyllä, mainostan kyseisiä tahoja IHAN ILMAISEKSI!

Suunnittelin (haaveilin) ennakkoon saavani aikaan lapselle miellyttävän keväisen kotimekon. Jostain syystä (eli siitä tyylitajun puutteesta ja puusilmästä johtuen) tämä näyttääkin yöpaidalle. Liekö tuolla kuitenkaan ipanan kannalta merkitystä. Ensi kesänä me tytsyt heilutaan joka tapauksessa  menemään yltä päältä kurassa, hiekassa, ruoho- sekä ruokatahroissa. Siinä ei taida enää pienet yöpaita-tyylit paljoa painaa! Pitää vain huolehtia, ettei tule otettua lasta myöhemmin traumatisoivia valokuvia kun hänellä on päällään muorin tekemiä, öh, yllättäviä vaatekappaleita.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Saa kommentoida!