sunnuntai 1. maaliskuuta 2015

Ompelua, sekä mekko nro 1.

Olen neuloja. Siitä ei pääse yli eikä ympäri. Silti minä haastan itseni säännöllisin välein astumaan mukavuusrajojeni ulkopuolelle kokeilemalla esimerkiksi virkata tai ommella. Tällä kertaa syytän ompelu-villiäni löytämästäni blogista Mekkotehdas. Blogin kirjoittajat ovat kirjoittaneet saman nimisen kirjan, enkä voi muuta kuin suositella sitä lämpimästi! Kirja on täynnä kaikkea ihanaa mitä voi ommella pienelle ihmiselle!

Luulin aikaisemmin etten ole mekko-ihmisiä, mutta nyt en malta odottaa heiltä huhtikuussa ilmestyvää kirjaa Mekkotehdas aikuisille. Haluan kokeilla tehdä jotain naisellista päälle puettavaa itsellenikin.

Mekkotehtaan ohjeilla ja kaavoilla näpertelin tällä viikolla peräti neljä mekkoa meidän pienelle tipuselle. Esittelen ensimmäisenä Mekkotehtaan Orelma-mekon ohjetta soveltaen tehdyn sifonkisen mekon (koko 86/92).




Tein kauluksesta singoalla-tyylisesti kuminauhalla venyvän ja paukkuvan. Juolahti kesken ompelun mieleeni, että ehkä pienelle villikolle on parempi, ettei mämmikoura-mutsin tarvitse pukiessa näprätä pienten nappien kanssa.

Ommellessa ehdin tuumailla filosofisesti myös, että "kyllä, kankeat nakkisormeni soveltuvat edelleen paremmin neulepuikoilla suhaamiseen kuin näillä riivatun pienillä nuppineuloilla joka paikan rei'ittämiseen". Veri vaan tursui kun mamma piikitti menemään.

Loppukäyttäjä kertokoon, miten miellyttäviä ja käytettäviä mekottimet loppujen lopuksi ovatkaan. Lisää kuvia siis myöhemmin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Saa kommentoida!