torstai 30. huhtikuuta 2015

Valkoinen kenguru, valkoinen maa ja valkoinen nainen

Otsikko sen kertoo: itä-Suomessa on kevät! Viime yönä tännepäin turautti semmoiset noin 5cm lunta. Vaan mitäpä tuota sen enempää murehtimaan, villasukat & kumpparit jalkaan ja ulos. Iltapäivän aurinko ehtikin sitten jo muistuttaa minua semi-albiinoa suojavoiteiden ostamisesta. Ah, miten ihanasti posket ja tuulenhalkoja nyt punoittavatkaan...

Vaan tässä tämän viikon hengen tuotteeni: neulottu valkoinen kenguru RuuRuu (lapseni ensikommentti, kun pääsi testaamaan lelun turvallisuutta). Tästä olisi tullut pupu pitemmillä korvilla ja lyhyemmällä hännällä, mutta oli vaan 'ruu-fiilis. Päätin pärähtää kuvaan itsekin. Pitäähän se nyt syyllistäkin, eikun siis tekijääkin välillä esitellä.




Minun oli tarkoitus antaa tämä kenguru-lelu yllätyslahjana eteenpäin, mutta koska minulle on suotu kärsivällisyyttä lusikalla, ei sitä voi kauhalla vaatia. Sisäinen neulojan pakko pistää minut esittelemään täällä blogissa jos jonkinlaista inspiraation tuotetta.


Vilkasta vappua kaikille 20:lle lukijalleni! <3

perjantai 24. huhtikuuta 2015

Pinkki 'roo

Päräytetään kehiin tämän viikon "käsityön helmi": pink'aroo. Tai pink kangaroo. Tai ihan vaan lady Kössi.


Pää ja kroppa neulottu samaan tuubiin.
Kädet ovat pelkät pienet neulepötköt.
Päähän tein muotoa niin neulomalla kuin
myös pään läpi ompelemalla.

Korvat on neulottu kahtena eri kappaleena
suoraan päästä ja ommeltu sitten yhteen.
Tällä tavoin sain sileää neulosta näkyviin
korvan molemmin puolin. Sitten turautin
ommella korvat ihan reippaasti yhteen
reunoistaan. Turha kursailla!

Jalkatöppöset sutkautin erillisinä ja
ompelin ei-symmetrisesti kiinni.
Etureppu ja häntä taas on
neulottu suoraan kropasta.

Silmät, nenä, suu,
kirjaillen, juhuu!

Kumma juttu, että näistä minun pienistä
nötösistä tulee aina päärynän muotoisia...


Valmiina villi-ipanan menoon!


Minulla olisi hirmuinen kutina saada ostaa lisää lankoja, mutta järki sanoo, että "tee nyt ensin tuo säkillinen tuolta kaapista pois!". Pinkki saa minut jo voimaan kevyesti pahoin (tästä kiitos myös vaatevalmistajille ja sisäänostajille, että vauvojen valmisvaatteiden värivalikoima on niin suppea), mutta urheasti minä käytän itse hankkimaani lankavalikoimaa pois.

Kovin kihinä aivojeni hämärästi toimivassa ideaosastossani haluaisi tuupata käsieni kautta pihalle pehmoleluja rokin ja rähinän hengessä. Tiedättehän rock-metalli-kliseet: mustaa, niittejä, metallia, ketjuja, railakasta asennetta... Lapseni saattaisi vaan saada melko pitkiä katseita, jos hän roudaisi päiväkerhoon punkkari-nallen, puhumattakaan siitä, mitä mamma saisi sen jälkeen kuulla.

Toisaalta, olenkohan tuota ennenkään niin hirveästi välittänyt muiden mielipiteistä. Kunhan vain teen rokkikarhusta rutistus- ja repimis-turvallisen, niin eikun menoksi vaan!


Hyvää viikonloppua kaikille!

Muokattu jälkikäteen:

To my readers in other countries: automatic translator is a fine idea, but it doesn't really work in real life, at least not with finnish. If you want to read my blog in english, all you need to do is ask. :) Have a nice weekend!

lauantai 18. huhtikuuta 2015

Ompunvihreä nallukka

Tämä nalle-tehtailu nyt vaan lähti lapasesta...

Näitä minineuletöitä on vähän turhan addiktoivaa tehdä. Heti kun silmä välttää (eli kun pirpana on nukkumassa tai jonkun toisen valvovan silmän alla), kaivan kätköistäni esiin lankakerän lopun ja suihkin pötköä menemään. Tähänkään nalleen en saanut tuhlattua aikaa kuin yhteensä noin 4 tuntia. Eniten aikaa menee kuvien ottamiseen ja blogin kirjoittamiseen!











Tämä nalle lähtee lahjaksi mini-tirpan kaverille.

Ja tämä bloggaaja lähtee kohta etsimään kätköistään lisää lankaa. Ehkäpä nyt töräytän tehdä semmosen isomman pötkön. Vaikkapa vaaleanpunaisen elefantin. :-D




perjantai 17. huhtikuuta 2015

Mini-nalle

Näitä pieniä näperryksiä nyt kun vain sattuu tulemaan.

Materiaalit Novita Tennessee-puuvillalanka ja Familon polyester-ontelokuitu. Neulottu, virkattu, ommeltu ja kirjailtu. Ja taas ilman valmista ohjetta (tai parempaa tietämystä).







"Give me a hug!"


Lapsellani on jo nyt niin paljon leluja, että aloitan (hyvin satunnaisen) kodin siivoamisen lapioimalla enimmät rojut takaisin laatikoihin ja koreihin. Näyttää kuitenkin sille, etten välttämättä lopeta neulottujen lelujen tuottamista tähän mini-möllykkään. Haluaisinkin antaa tämän nallukan jollekulle toiselle pienelle ihanalle tirpalle, mutta en tiedä kehtaanko. Aikaisemmat nalle-möllykät on kyllä koeajettu oman mini-huligaanini toimesta, ja kasassa ovat pysyneet, mutta uskaltaako sitä koskaan antaa mitään itse tekemää kenellekään toiselle?

sunnuntai 12. huhtikuuta 2015

Sininen nallukka

Valmista tuli.

Eilen karmivan keskeneräisenä esittelemäni neulottu nalle on nyt ehjä ja kokonainen, ja löytänyt Roosa-nallen kanssa tiensä ihanaisen ipanaiseni sylkkyyn.

Lanka on jotain iät ja ajat lankakassissa pyörinyttä keinokuitu/villasekoitetta, ja malli muotoutui sitä mukaa kun neuloin. (Olisi muuten kiinnostavaa kirjoittaa joskus ihan oikea neuleohjekin näille minun flow-tilassa suhatuille neuleille.) 


Pään neulomisessa oli haasteensa:
vanhasta tyynystä otetusta ulos pursuavasta
vanutäytteestä tuli mieleen oman
nupin hormonihuuruinen höttösisältö vuosi sitten.

Korvat muodostuivat virkatuista kaarista ja ompelukirjailuista.

Nallukkainen takaa.


Ja nallukkainen edestä. Muhkeat on muodot! <3
Nenän, silmät ja suun kirjailin ohuella virkkauslangalla.

Flow-tilan voi saavuttaa neuloessakin. Minusta tuntuu usein myös sille, että teen neuloessani jonkinlaista meditaatio- tai keskittymisharjoitusta, juuri tässä hetkessä kiinni olemista. Tai ainakin niin keskittynyttä meditaatioharjoitusta kuin vain 1-vuotiaan äiti voi tehdä lapsenhoitajasta (eli pirpanan isästä) huolimatta. 

Kun näin pienen kipakan prinsessani kikattamassa ja tanssimassa Mörrimöykky-tanssia äitinsä tekemän nallen kanssa, itkin ihan pikkuisen. Joskus se arkinen käsityö on sitä kaikkein liikuttavinta ja eniten ajatuksia herättävää taidetta.




Näihin kuviin ja tunnelmiin,

Hyvää yötä!

lauantai 11. huhtikuuta 2015

Roosa-nalle

Mitä ihmettä onkaan tullut tehtyä, kun en ole käynyt päivittämässä blogiani?

Keväthän se on vienyt pientä ja isoa lasta ulos ihmettelemään kuraa, loskaa, pölyä ja kirkasta aurinkoa. Siinä sivussa minulla on ollut askartelun alla elämäni ensimmäiset neulotut lelut. Inspiraation yllättäessä ja aikaa löytyessä neuloin, virkkasin ja kirjailin pikkuisen ruusunpunaisen nallen. Vanhan roosan sävyinen Paris-puuvillalanka muotoutui minulle uskolliseen vapaaseen tyyliin tällaiseksi:


Iloinen ilme ja pieni töpöhäntä.

Roosa-nalle (jep jep, nallen nimi on yllättäen Roosa) on neulottu ensin jalkojen liittymiskohdasta ylös. Sitten jalkojen silmukat on poimittu vartalon alareunasta ja neulottu "alaspäin". Kädet on tehty samoin, mutta kiristin ompelemalla liittymiskohdan kireälle. Häntä ja korvat on virkattu. Korvien reunaan kirjailin lisätukea samalla langalla. Nenä, silmät ja suu ovat paksua polyesterista ompelulankaa. Sisus on polyesteri-vanulevyä.

Tällaisia pieniä freehand-töitä onkin kiva tehdä. Voi soveltaa ja säveltää työtä tehdessään, eikä purkaminenkaan harmita, kun on kyse niin nopeasta työstä. Ja kun itse valitsee materiaalit, tietää mitä lapsi makustelee myöhemmin (huomatkaa jogurtti-läntti Roosan päälaella). <3


Vapaa tyylini jäi kuitenkin vaivaamaan jalkojen liittymiskohtaan jääneiden saumojen takia, joten "ajattelin" seuraavan nallukan etukäteen vähän pidemmälle. Pitäisi varmaan etsiä joku oikea ohje ja tehdä sen mukaan...

Joka tapauksessa: olen kerrankin saanut otettua kuvia keskeneräisestä työstä. Hurraa!


Nallukan täytettä on mukavaa muokata ja siirrellä. Voi pyöristää masua tai litistää vyötäröä mielensä mukaan. Tästä nallukasta tulee ihanan pullea.


Vähäsen jos on karmivan näköinen pelkkä nallen torso, mutta älkää huoliko. Aviopuolisoni suosiollisella avustuksella tämä kaveri saattaa saada jo tänä iltana pään ja kädet.


Aurinkoista viikonloppua kaikille!