sunnuntai 12. huhtikuuta 2015

Sininen nallukka

Valmista tuli.

Eilen karmivan keskeneräisenä esittelemäni neulottu nalle on nyt ehjä ja kokonainen, ja löytänyt Roosa-nallen kanssa tiensä ihanaisen ipanaiseni sylkkyyn.

Lanka on jotain iät ja ajat lankakassissa pyörinyttä keinokuitu/villasekoitetta, ja malli muotoutui sitä mukaa kun neuloin. (Olisi muuten kiinnostavaa kirjoittaa joskus ihan oikea neuleohjekin näille minun flow-tilassa suhatuille neuleille.) 


Pään neulomisessa oli haasteensa:
vanhasta tyynystä otetusta ulos pursuavasta
vanutäytteestä tuli mieleen oman
nupin hormonihuuruinen höttösisältö vuosi sitten.

Korvat muodostuivat virkatuista kaarista ja ompelukirjailuista.

Nallukkainen takaa.


Ja nallukkainen edestä. Muhkeat on muodot! <3
Nenän, silmät ja suun kirjailin ohuella virkkauslangalla.

Flow-tilan voi saavuttaa neuloessakin. Minusta tuntuu usein myös sille, että teen neuloessani jonkinlaista meditaatio- tai keskittymisharjoitusta, juuri tässä hetkessä kiinni olemista. Tai ainakin niin keskittynyttä meditaatioharjoitusta kuin vain 1-vuotiaan äiti voi tehdä lapsenhoitajasta (eli pirpanan isästä) huolimatta. 

Kun näin pienen kipakan prinsessani kikattamassa ja tanssimassa Mörrimöykky-tanssia äitinsä tekemän nallen kanssa, itkin ihan pikkuisen. Joskus se arkinen käsityö on sitä kaikkein liikuttavinta ja eniten ajatuksia herättävää taidetta.




Näihin kuviin ja tunnelmiin,

Hyvää yötä!

1 kommentti:

Saa kommentoida!