sunnuntai 31. toukokuuta 2015

Toukokuinen viikonloppu

Maailma on erilainen pienen ihmisen silmin. <3


Umpimetsän suosijallekin tulee intoa lähteä myös valmiiksi tallatuille luontopoluille.

sunnuntai 24. toukokuuta 2015

Nalletehtaan uusin

Nalletehdas tuotti tällä kertaa violetin yksilön mekon kera. Nämä n. 20 cm korkeat nallet alkavat tulla jo ulkomuistista. Tällä "3D-neulemuotilla" on mukavaa ja nopeaa neuloa, mutta ehkäpä on aika laajentaa repertuaaria.

Keskeneräinen neulottu nallen muoto.
Napit kyllä näyttivät samanvärisille ennen
kuin ompelin ne kiinni...
"Grumpy dress"
(meemi-harrastajat tietää :D)
(Jäätävät kuvaustaidot...)
Girly bear


Ja sitten tämäkin käsintehty pehmoeläin lähti maailmalle. Bye bye, girrrrly bear!

Seuraavaksi voisin kokeilla neuloa kirahvin. Tai hevosen. Tai kissan. En osaa päättää. Olisiko ehdotuksia?

lauantai 23. toukokuuta 2015

Raparperi, lipstikka ja mustikan kukinnot

Täten julistan bongaus-, napostelu-, keräys- ja kuivauskauden avatuksi!

Kasvikuivurissa tuulettuu tällä hetkellä liperiä eli lipstikkaa.

Liperi eli lipstikka

Revin lipstikan lehdet kuivaamista varten.

Sain tänään lipstikkaa siskon anopilta maisteltavaksi. En olekaan ennen kokeillut kyseistä maustekasvia. Ensivaikutelma oli vahva, vihreä, väkevä ja mausteinen. Yllättävintä oli tuoksu: siitä tuli selvästi mieleen sikurirousku.

Sain myös raparperia (iso kiitos!). Huomenna onkin sitten raparperikiisseli-päivä! Ja yli jäävän raparperin pakastan myöhempää herkuttelua varten.

Raparperi (eli meillä ripirapi).


Laps'parka joutuu nykyisin lähtemään äitinsä kanssa (lähi)metsäretkille harva se päivä. Ipana tosin vain villiintyy kaikesta mitä näkee, joten ei kai se nyt niin kamalaa olekaan. Isoimmat oho:t! irrotti toissapäivänä bongatut mustikan kukinnot ja niissä ahkeroineet kimalaiset.

"Tuo tuossa on maukasta parin kuukauden päästä! Nam!"

On jollain tapaa hyvin rauhoittavaa siirtää eteenpäin tietoa luonnosta. Äidin luonto-oppimateriaali ei ole kovin laaja, mutta onneksi voimme opetella lisää yhdessä.

perjantai 22. toukokuuta 2015

Se valkoinen kenguru

Se sitten lähti uuteen kotiin hieman etuajassa.

Tuo pinkki möhkylä kengurun rinnassa on muuten sydämen symboli.

Pitkä häntä=kenguru,
lyhyt häntä=pullea pupu.
Helppo tuunata näitä pehmoleluja!
Valmiina... Sproing!
Kuvausassistentti "korjaa" kohteen asentoa...

Tekijä tykkää tuosta pyöreästä masusta <3

"Pidä hauskaa uudessa kodissa! Toivottavasti nähdään pian!"

Lady Kössi ja kamut toivottavat hyvää mieltä kaikille!

sunnuntai 17. toukokuuta 2015

Maastorakki

Taas tulee neulesettiä tuutin täydeltä.

On kurkkusalaatti-kuviota, tiukka ryhti, leveät hartiat. Tämä rehtiryhti-vahtikoira on menossa lahjaksi. Vähän jännittää mitä lahjan saaja on siitä mieltä. Tästä oli tulossa taas yksi nalle, mutta lapsi sanoi sille pään valmistuttua "vuh vuh!". Mikäpäs siinä sitten: nalle, karhu, koira, karhukoira.

Oma lapsi oli jo omimassa tämän leikkeihinsä. Lapsi luopui siitä vasta kun lupasin tehdä hänelle oman räyhäkämmän pehmolelun. Määrätietoinen nuori ihminen. Ja ymmärtää jo vähän turhan hyvin puhetta ja lupauksia. Tai sitten pinkki puklittaa jo ipanaakin.

Päätöntä menoa.







Iloista alkavaa viikkoa kaikille,

toivoo maastonakkirakki

keskiviikko 13. toukokuuta 2015

"Ei vitsit mikä liero!"

Ruvettiin sitten ipanan kanssa liero-farmareiksi.

Yksi vanhemmuuden monista hyvistä puolista on se, että voi taas puuhastella lapsena harrastamiaan outoja juttuja ilman, että joku kanssa-aikuinen soittaa valkotakkiset paikalle extra-pitkähihaisen paidan kanssa. Kasvatuksen, opetuksen ja leikin piikkiin voi pistää paljon aikuisten lapsellisina pitämiä asioita. Näihin minun lapsena, ja aikuisena, harrastamiin outoihin aktiviteetteihin kuuluu mm. kastematojen pelastaminen asfaltilta sateella.

Sääliksi käyvät hukkumaisillaan olevat luikertelevat penteleet. Pakkohan sitä on kaveria jeesata.

"Ei vitsit mitä lieroja!"
.
Mmmmm, spaghettia...

Pääsee ne noista ruukuista poiskin, pohjassa on reikiä.

tiistai 12. toukokuuta 2015

Nyt kaverit hei ihan oikeesti!

"Mmmoi! Meinasitkos ulos lähteä?", kysyi hämppis.


"Iiiiiiigh!", kiljui äitee kovaa ja korkealta. "Hitto kun säikähdin!".

Ja lapsi vain osoitti ötökkää sormella ja sanoi "Oho!".

Kohta alkaa alivuokralaisille tulla tappouhkauksia, jos ei joitakin paikkoja kämpässä jätetä rauhaan.

sunnuntai 10. toukokuuta 2015

Äeti! Oho!!!

Lapsi kiteytti asian ytimekkäästi.


Joten äeti jahtasi ja vangitsi pientä vilistäjää pienemmän vilistäjän, ja ititi (eli isi) heitti tyypin pihalle. Näitä hämähäkki-kavereita meillä riittää. Tämä jos mikä on varma kesän merkki.

lauantai 9. toukokuuta 2015

Sinä, lapseni

Koska viikonloput ovat yhteistä ihanaa iloista perhe-aikaa, minun perjantaini ovat usein pientä riehakasta villiä täynnä. Taidan aika usein ilmaista sen muillekin (ks. mm. eilinen postaus)... Tänään kuitenkin kirjoitan teille onnellisena, mutta vakavalla mielellä.

Huomenna on äitienpäivä. Myös isillä on oma päivänsä. Ovatko vuoden loput päivät lapsen päiviä? On olemassa lapsen oikeuksien päivä, mutta se ei ole virallinen liputuspäivä Suomessa, eikä lapsen oikeuksia kaikki maat tällä planeetalla tunnustakaan. Miksei voisi olla olemassa myös Lasten päivä? Se juhlistaisi mielestäni hienosti jokaista ihmistä maailmassa samanarvoisena ja tasa-arvoisena, koska jokainen meistä on tai on ollut jonkun lapsi. Lasten päivä voisi toimia pienenä askeleena kohti oman itsensä ja toisten arvostusta.

Olen unelmoija. Toivon voivani unelmoida ja luoda lapselleni paremman mahdollisuuden tasa-arvoisempaan ja turvallisempaan elämään. Uskovathan ihmiset rukouksenkin voimaan, miksei sitten unelmien?

Huominen, jos se minulle suodaan, tulee olemaan kolmas omakohtainen äitienpäiväni, jos raskausaikakin lasketaan mukaan. Siitä hetkestä, kun raskaustesti näytti plussaa, kaikki mennyt oli todellakin mennyttä.

Minun kauttani tähän maailmaan tuli uusi ihminen. Elämän ihme mykistää ja tekee nöyräksi. Olenko minä todella sen arvoinen, että saan hoitaa ja kasvattaa kokonaista ihmiselämää hänen alkutaipaleellaan?

Tänään ja huomenna ja jokaisena päivänä, joka minulle suodaan, haluan juhlistaa niin omaa lastani kuin myös kaikkia muitakin lapsia. Ehkäpä se onkin äitienpäivän tarkoitus?




Katson hiljaa kun lapsi nukkuu,
ei haittaa vaik' itse nuku en.
tähän rakkauteen kaikki murheet hukkuu,
suuri kiitollisuus täyttää sydämen.

sunnuntai 3. toukokuuta 2015

Mummomamman vauvaneuleita

Tällaisenkin mekon tein pientä villikkoa odottaessani. Mahtui tytölle päälle n. 8-kuukauden ikäiseksi asti. Nyt pikkarainen mallailee sitä halipupulleen. Tuleepahan käyttöön.

Lankana Novitan Tennessee-puuvillalanka,
malli omin päin muokattu vaihtelevista lähteistä.

Tottakai tekaisin vauvelille myös parit pipot.

Lankana Novita Wool,
mallit muistaakseni myös Novitan.

Olen tehnyt myös muutamat sukat ja "sukkatumput". Kutsun sukkatumpuiksi noita valkoisia kierretuubina neulottuja pötköjä, niitä kun voi käyttää niin käsissä kuin myös jaloissa. Lilat sukat saivat jouluna alleen jarrusukkaliimaa, jotta mutkat eivät mene vauhtihirmulta suoriksi.


Langat Novita Wool ja 7-veljestä

Yhtä asiaa en vain tajua. Miten hiivatin paljon olen mennyt raskaushattarapäähöyryissäni ostamaan pinkkiä lankaa? Olen näpräillyt tehdä siitä jo vaikka mitä, eikä pinkille langalle vaan näy loppua. Liekö meillä joku pieni kotitonttu, joka roudaa lisää matskua kaappiin sitä mukaa kun saan sitä muotoon kudottua? Sama pieni kotitonttu muuten varmaan vei tänään mieheni kännykän legoboxiin ja vispilöitä sukkalaatikkoon...


Iloista alkavaa viikkoa kaikille!