lauantai 9. toukokuuta 2015

Sinä, lapseni

Koska viikonloput ovat yhteistä ihanaa iloista perhe-aikaa, minun perjantaini ovat usein pientä riehakasta villiä täynnä. Taidan aika usein ilmaista sen muillekin (ks. mm. eilinen postaus)... Tänään kuitenkin kirjoitan teille onnellisena, mutta vakavalla mielellä.

Huomenna on äitienpäivä. Myös isillä on oma päivänsä. Ovatko vuoden loput päivät lapsen päiviä? On olemassa lapsen oikeuksien päivä, mutta se ei ole virallinen liputuspäivä Suomessa, eikä lapsen oikeuksia kaikki maat tällä planeetalla tunnustakaan. Miksei voisi olla olemassa myös Lasten päivä? Se juhlistaisi mielestäni hienosti jokaista ihmistä maailmassa samanarvoisena ja tasa-arvoisena, koska jokainen meistä on tai on ollut jonkun lapsi. Lasten päivä voisi toimia pienenä askeleena kohti oman itsensä ja toisten arvostusta.

Olen unelmoija. Toivon voivani unelmoida ja luoda lapselleni paremman mahdollisuuden tasa-arvoisempaan ja turvallisempaan elämään. Uskovathan ihmiset rukouksenkin voimaan, miksei sitten unelmien?

Huominen, jos se minulle suodaan, tulee olemaan kolmas omakohtainen äitienpäiväni, jos raskausaikakin lasketaan mukaan. Siitä hetkestä, kun raskaustesti näytti plussaa, kaikki mennyt oli todellakin mennyttä.

Minun kauttani tähän maailmaan tuli uusi ihminen. Elämän ihme mykistää ja tekee nöyräksi. Olenko minä todella sen arvoinen, että saan hoitaa ja kasvattaa kokonaista ihmiselämää hänen alkutaipaleellaan?

Tänään ja huomenna ja jokaisena päivänä, joka minulle suodaan, haluan juhlistaa niin omaa lastani kuin myös kaikkia muitakin lapsia. Ehkäpä se onkin äitienpäivän tarkoitus?




Katson hiljaa kun lapsi nukkuu,
ei haittaa vaik' itse nuku en.
tähän rakkauteen kaikki murheet hukkuu,
suuri kiitollisuus täyttää sydämen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Saa kommentoida!