torstai 11. kesäkuuta 2015

Viherpeukalo keskellä kämmentä

Mutta yrittänyttä ei laiteta.
Olen kaiken ikää etsinyt kasvi- ja sienimaailman edustajia. Kasvatuspuoli on minulta aikalailla hukassa, samoin myös kasvatettavien kasvien tunnistaminen. Olen melkeinpä samalla tasolla lapseni kanssa: kaikki semmoinen vihreä elävä ruukussa tms. on yksinkertaisesti "kukka".

Ilmaisin hiljalleen heränneen mielenkiintoni kasvatettavia rehuja kohtaan siskolleni, joten sainkin syntymäpäivälahjaksi kaikenlaista vihreää: tomaatin, basilikan, kesäkurpitsan ja samettikukan taimia (kiitos pikkusiskolle!), sekä ruukkuruusuja ja amppelikukkia (kiitos ystävät!). Kaupan päälle kävin hakemassa itse itselleni lahjaksi pienen matalan katajan ja muratin.

Sain syötäviä lopputuloksia tuottaville kasveille myös ajo-ohjeita, mutta lievä jännähiki kohoaa silti otsalleni. Kasvatus ja hoito tuovat minulle paljon enemmän paineita kuin etsiminen ja kerääminen (kertoo jotain yleisestikin kyvyistäni...?).

Joten jos (kun) lahjavihreät nyykähtävät ennen aikojaan, älkää lahjojat harmistuko. Yritin taatusti kaikkeni.

Ei mutta nythän minä keksin! Delegoin kasvienhoidon miehelleni! Hän on meidän sisärehut muistanut aikaisemminkin ruokkia, ja ne reuhottavat menestyksekkäästi, joten nyt tuleekin ukolle lisää huollettavaa.

Vuoden äiti/kasvattaja iski jälleen!

Lisää kuvia lahjavihreistä myöhemmin. (Ei pidä sekoittaa poliittiseen puolueeseen.) Terveisin bloggaaja (sit.)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Saa kommentoida!