maanantai 31. elokuuta 2015

Äreä lanka, äreät sukat

Etsiskelin joku tovi sitten ärhäkkää "heavy duty" -lankaa tehdäkseni siitä itselleni sukat metsäretkille. Törmäsin netissä varsin edulliseen Erämiehen sukkalankaan (75% villaa ja 25% polyamidia). Näihin "käsityön helmiin" sitä kului 3,5 sukkapuikoilla sudittuna palttiarallaa 2 ja 1/3 vyyhtiä eli noin 230 grammaa.

Harvoin, jos koskaan, alan leikkimään hifistelijää, mutta jumantsukka että Erämies osaakin olla äreää lankaa! Liukuu puikoilla ja sormien välistä melkein yhtä hyvin kuin rautalanka. No ei nyt sentään, mutta tämä lanka vaati minulta tavallista paksummat puikot ja vieläkin rennomman otteen.

Muotikuvauksen ammattilaiset jättävät aina farkku-caprit villasukkien alle.
Ja vähät välittävät syksyisistä lehtiroskista.

Erämiehen sukkalanka on nimensä veroista, se ei sovellu hienohipiäisille silkkisukka-sipsuttajille. Veikkaan, että kerran kastuttuaan ja kuivuttuaan tästä karheasta langasta tehtyä neuletta ei pura pirukaan. Väri kuitenkin on sopivan rouhea ja rapea, just eikä melkein pieleen sinulle, sanoisi värianalyysin ammattilainen, joka joskus puolipakolla halusi suositella minulle vaaleita pastellisia sinisen, harmaan ja hiekan sävyjä.

Melkein, mutta ei ollenkaan keskenään identtiset sukat. Ja jalat.

Vaan enpä tuota ollutkaan tekemässä sieviä sisäsukkia sohvalla loikoiluun, vaan edullisia, paksuja ja kestäviä saapassukkia käytettäväksi kera uskollisten nokialaisteni (kumisaappaiden siis). Aika näyttää, toimiiko tämä lanka ja sukat alkuperäisen tarkoitukseni mukaan.

Kääntövarret sipaisin tehdä ihan vain kuljaillessani: jos ei muuta, niin onpahan tehty edes kerran kääntövarsi-polvisukat. Ja tukkiihan tuo lisärulla kumisaappaiden suuta kivasti; eipähän änkeä tikut ja kävyt ja oravat niin helposti kyytiläisiksi.

Minä ja syksyn kuumin trendikenkä (since 2002).

Muuten nämä keltaiset palmikkosukat ovat niin perussettiä vahvistettuine tavallisine kantapäineen kuin vain olla voi. Sori! Tein minä näihin kuitenkin "italialaisen aloituksen", ehkäpä sillä saa neulojan synninpäästön!

Kuvausassistentti korjaa kohteen asentoa
sillä tavalla, että "nyt loppuu tuo
keekoilu ja lähdetään leikkimään!"
<3

perjantai 21. elokuuta 2015

Kuopio juhlii! (sponsoroimaton mainos)

Yksj syy lissee rakastoo syksyä!
Kot'kaapunki tarjovvoo ens viikolla perjantaesta sunnuntaehin 28.-30.8.2015 paljo kivoja juttuja, joehin voep, suap tae pittää osallistuva koko perheen voemin ja täösin iliman illoo, elloo taekka olloo pilloovia päehteetä.

Kuopio juhlii -ohjelma

Aeto riemu, hyvät mavut, hilipeät huvitukset ja lupsakka tunnelma.
Vanahoja tuttuja, uusia juttuja, immeisiä jos jonniinlaesia.
Paiskataan tassua, turistaan hetki nenästä nokkaan ja kutkatettaan ku pikkunassikat.
Hengähettää hetki, ollaan vuan ja naatitaan. Hymmyillään!

Syyvään porukalla vaekka jiätellöö.
Juuvaan piälle kuppi kahvia ja höpötettään mukavia puistonpenkillä istuissa ja sirkusesityksiä seoratessa. Raekuvat aplootit kirvottaakii jo pienen kurnaaksen pötsin puolelta, joten on aeka tallustella närppi-kojuille.
Vuan katohha! Polliisittii ouvat lähtenä kylille näötille iha luajemmalla kalustolla. Ja yllätyesityksellä!

Omp katusählyvä, marttoja, ja Olonkorjuutoria.
Ja nallesaeraala suattaa kahtoo meijännii pienen tyttösen korvapuolta pehmonallukkoo, jotta mikä hällä omp kippeenä.
Lähtisköhä sitte oppimmaan iha laellista rahviittien mualaasta, vae veiskö sittennii pikkusen pirpanasa Pien' Värikäs Työpaja-kurssille?
Ohhoh! Kulttuuriakkii oes tyrkyllä iha ilimaseks! Museottii o aaki, jotta senku sissään vuan.

Eehän tässä tiijä kerkeekö ies joka paekkaan poukata?


Kuopio juhlii! Tervetuloa mukaan!

(Tämä postaus on täysin sponsoroimaton, ja julkaistu rakkaudesta Kuopioon! Suomennos saatavilla erillisellä pyynnöllä kommenttilomakkeen kautta.)

torstai 20. elokuuta 2015

Pellavatunikalle kyytiä & Kuopion tapahtumien mainontaa

Pellava on yksi lempimateriaaleistani. Jos olisin varoissani, pukisin päälleni enemmän pellavaa, silkkiä ja merinovillaa.

Minulle tarjoutui tilaisuus ostaa kirppikseltä karhakka pellavaliivimekko 3 eurolla tämän näköisenä:



Hyvin tämä olisi mennyt tältäänkin.

Tottahan toki minä sen ostin, vaikka näytänkin ihan pottusäkille se päällä. Toisaalta sitä taitaa näyttää nykyään missä rytkyssä tahansa pottusäkille... *hih*

Annoin liivimekolle vähän käsittelyä:

Leikkelin mekon röyhkeästi edestä halki. Nyt ei kursailla!

Auki repäisty pottusäkki.

Otin vähän saumoja sisään vyötärön ja selän kaaren kohdalta.

Ompelin avovetoketjun, neppareita, nappeja, lenkkejä ja muita härpäkkeitä. Näpelsin vain lievästi sadatellen jotain pientä virkattua koriste-rimpulaa jämälangoista (en edelleenkään osaa virkata, mutta treenaan sitkeästi). Kursin tursakkeet kasaan ja vetäisin rievun päälle. Tadaa!



Kylläpä nyt passaa tämän mummomamman pönöttää oikein kunnon matamina hiekkalaatikon reunalla! Fiiliskin on ihan kohdillaan: rentoa ja peittävää kässän ope-tyyliä mummopitsi-twistillä, vähän niinkuin koristeltu pottusäkki. :-D

Hauskinta tässä kuitenkin on se, että saan itse tuunata pottusäkkiäni suuntaan tahi toiseen. Huomenna saatan lisätä koristeita, ensi viikolla ottaa kaikki härpäkkeet pois, ensi kuussa värjätä koko rievun siniseksi, jne. 

Kuvausassistentti korjaa jälleen kohteen asentoa.


Me like, mutta minä olenkin wanha.


PST! Käykeehän immeiset Kuopion viikonloppumenoissa: nyt olisi tarjolla Kansainväliset suurmarkkinat ja Sataman yössä Suomen Tivoli, ja ensi viikolla Kuopion Rompepäivät ja ruska-ajot sekä Elonkorjuujuhla Satoa-katuruokatapahtumineen.


Tavataan torilla!

lauantai 15. elokuuta 2015

Hyvvee hiäpäevee, rakas!

Pelekästään tältä päevältä minulla jäe mieleen neljä asioo, jotka ukko sano ja tek', joitten takia minä häntä nii älyttömä paljo rakastan:

-"Ehtiihän tuota siivota huonommallakkii kelillä."

-"Lähetäänkö koko porukka satamaan jätskille."

-"Mäneppäs hetkeks oekasemmaan ruotoos, nii minä katon ipanan perrään."

-*pussaa*

Yksi kihlakuvistamme melkein kuuden vuoden takaa.

 Alias Studiot, Tiina Haring


Ihanaa neljättä hääpäivää, rakas mieheni!



(Ps. Joka kaipaa suomennosta voi tilata sen kommenttikentän kautta)

tiistai 11. elokuuta 2015

Dragon tail - clincher

Ooh, miten hieno nimi! Tämän on pakko olla jotakin tosi fantastista!

Alkuperäinen idea onkin, ainakin minun mielestä. Pitkä tarina lyhyesti: -bongasin Ryynin Lankaterapiaa -blogista erittäin hienon huivin, määrly/clincher:n. Myös Napit puuttuu -blogin Tiina on tehnyt tämän huivin hauskalla Rinkulainen-nimellä. Tykkään ja kovasti! Alkuperäinen ohje löytyy Ravelry- palvelusta Clincher-nimellä.

Koska olen näemmä erittäin huono suunnittelemaan neulomuksiani etukäteen, eikä valmiiden neuleohjeidenkaan toteutus aina toimi, niin heitin tämänkin idean jälleen kerran hatusta fiiliksen mukaan kun aikaa löytyi (ajasta kiitos paremmalle puoliskolleni <3).

Lanka on teetee Helmi, ohuehkoa superwash merinovillaa. Tuo sinikirjava rinkula-lanka on pussien pohjalta kaivettua. En löytänyt mistään sen tietoja. Tein siitä joskus kauan sitten pienen boleron, pitääpä muistaa esitellä sekin muinaismuisto joskus, näin niinkun oman nassun lisäksi. Lanka on kuitenkin paksuhkoa, noin 5mm puikoilla neulottavaa, löysästi kierrettyä ja pitkällä liu'ulla värjättyä. Jos joku tunnistaa tuon langan, niin huikkaa ihmeessä lisätietoja!
Puikkoina tässä Lohikäärmeen häntä -huivissa paukkui 3,5mm sukkapuikot ja pitkät puikot. Etupaneeli eli palmikkopaneeli on tehty omana kappaleenaan, jonka reunasta sitten poimin varsinaisen pitkän pätkän silmukat. Huitelin menemään epäkeskon viirin mallisen suikaleen, eli kaventelin silmukoita pois vain toisessa reunassa. Sitten poimin silmukat palmikkopaneelin toisesta reunasta ja lykkäsin muutaman kerroksen perussileää. Rinkulat on tehty i-cordina (neljän silmukan putkiloneule), jonka sitten ompelin näppärin nakkisormin kiinni. Huivin alkuleveys on vaatimaton 32 cm ja kokonaispituus palttiarallaa 170 cm.

Jokohan tuota olisin venyttänyt tarpeeksi pitkälle kuvien esittelyä. Tällainen tuli minun fiilis-clincheristä:

Käytä lyhyenä

Käytä pitkänä
(ihan kuin solmio!)

Kiedo kerran, kahdesti tai kolmesti kaulan ympäri,
pujottele huivin pää rinkuloista tai älä pujottele,
tätä huivia voi kokeilla käyttää monella eri fiiliksellä.
Fiini nimi "Dragon tail" tulla tupsahti mieleen tuosta pitkästä piiskamaisesta huivin päästä. Se on ihan minun omaa lisääni. Jos tuo "piiska" alkaa riepoa, niin puran vain sen pois.

Joka tapauksessa; hauska tehdä, hauska käyttää. Saattaahan tästä ideasta tehdä vielä toisenkin version. Mitäs sitä sen enempiä pilkkua viilaamaan!


Iloista elokuuta kaikille!

sunnuntai 9. elokuuta 2015

Ahaa! Löysinpäs teidät!

Kantarelleja, kantarelleja!



Oho! Hupsis! Anteeksi, rouva Kyy, tarkoitukseni ei ollut häiritä.


Mikä ihana sienestys- ja marjastussää! Poutapilviä ja kovia tuulia, eli sopivan kuivaa ja ötökätkin pysyy poissa iholta.

perjantai 7. elokuuta 2015

Sienten kuivaamisesta, osa 2.

Huomasin suureksi noloudekseni, etten ollut vastannut tuikitärkeään blogin lukijan kysymykseen sienten kuivaamiseen liittyen. Kopioin kysymyksen suoraan tähän:

"Mikähän meni pieleen, kun pilkoin kantarellit kohtuullisen pieniksi, kuivatin Evermaten kuivurilla 43 asteen lämmössä. Kun sienet olivat todellakin rapsakoita ja murentuivat, siirsin ne lasipurkkiin. Ja nyt kun parin päivän päästä avasin niin, eiköpähän vaan olleet muuttuneet nahkeiksi, lievästi taipuisiksi ja "kumimaisiksi". Onko niihin kuitenkin jäänyt kosteutta? Voinko vielä pelastaa sienet? Kannattaako kuivatusta vielä jatkaa?"

Vastauksena näin harrastelijan mutu-tuntumalla sanoisin vinkkinä, että kuivasipa sienet millä laitteella tahansa, niiden pitää antaa jäähtyä hyvin, ennen kuin purkittaa/pussittaa ne. Sitten pitää varmistaa, että purkki on varmasti ilmatiivis. Kantarelli ei ehkä ole paras sieni kuivattavaksi. Voisikohan kantarellin tiivis rakenne aiheuttaa tuon ilmiön, vaikka sieni olisikin muuten kuivempi kuin Sahara? En ehkä itse jatkaisi kuivaamista, varsinkaan, jos sienet tuoksahtaisivat hivenenkään epäilyttävälle. 

Arktiset aromit-sivulta löytyy hyviä sienten säilömisohjeita. Jos epäilee kuivaamisen tai muun säilöntätavan menneen pieleen, niin itse ainakin heitän sienet raa'asti kompostiin. Mitä sitä turhia riskeeraamaan! Sienet ovat kuitenkin melko helposti pilaantuvaa tavaraa, joten varmuus on paras

Nyt pitää kyllä nuuskia esille joku sienten supertietäjä, joka osaa antaa niin hyviä vinkkejä, että oksat pois! :) Sitä ennen kanssasienestäjilleni; -hyvää sienisyksyn odotusta!

Osa syksyn 2012 kuivatusta saaliista. Nam!

keskiviikko 5. elokuuta 2015

Liebster Award-tunnustus

Ensimmäinen ikinä saamani! Tämän tarkoitus on lisätä huomiota pienten lukijamäärien blogeja kohtaan. Sain tämän Mitä tuli tehtyä -blogin Mialta. Kiitos!




Ohjeet:

1. Kiitä tunnustuksen antanutta bloggaajaa ja laita linkki hänen blogiinsa. 
2. Vastaa sinut nimenneen bloggaajan 11 kysymykseen. 
3. Nimeä ja linkitä 11 Liebster Award -tunnustuksen saavaa blogia, joilla on alle 200 lukijaa. 
4. Keksi 11 uutta kysymystä valitsemillesi blogeille.


Sain tällaiset kysymykset:

1. Miksi olet alunperin perustanut blogin?

Selitys löytyy ensimmäisestä postauksestani, mutta lyhyesti: -Hei, näin/koin nyt/joskus jotain minua miellyttävää/sävähdyttävää, ja haluaisin jakaa sen aihealueesta kiinnostuneiden kanssa.

2. Millaisia blogeja luet mieluiten?

Käsityötä, luontoa ja perhettä koskevia blogeja.

3. Mistä saat voimaa?

Omasta pienestä perheestäni ja Fazerin Sinisestä ;)

4. Mikä saa sinut hyvälle tuulelle?

Monet asiat: mm. kun lapsi on iloinen, kun näkee ystäviä, kun sataa, kun paistaa aurinko, kun on elonkorjuun aika, iso pusu puolisolta, lapsi herää sirkutellen kuin pieni lintunen, positiiviset uutisotsikot, jne.

5. Mitä teet silloin, kun sinulla on vain aikaa?

Neulon :)

6. Mihin haluaisit matkustaa jos kaikki olisi mahdollista?

Jos aivan kaikki olisi mahdollista, niin matkustaisin katselemassa mistä löytyy seuraava pallo, jolla on ihmiskunnan kaltaista asutusta. Tällä pallolla pysytellessä Australia kiinnostaisi eniten.

7. Mitä aiot ostaa seuraavaksi?

Jotain "heavy duty" -sukkalankaa. Tarvitsen syksyksi uudet, järeän kaliiberin pitkät villasukat metsäreissuille.

8. Paras vuodenaika ja miksi?

Syksy. Luonnosta löytyy paljon paljon kaikkea hyvää syötävää, valon määrä on sopiva, voi olla ulkona ilman grillikylkeä muistuttavaa ihoa, metsä tuoksuu ihanalle, yms.

9. Mikä on parasta elämässäsi?

Oma pieni perheeni. Tunnen olevani suuresti siunattu ja superonnekas.

10. Minkä taidon haluaisit oppia seuraavaksi?

Onko hyvä äitiys taito? Jos on, niin sen. Muuten valitsen ompelemisen. Tai AutoCAD:n. :)

11. Mitä teit tänään?

Kotimamman hommia: sylittelyä, maanittelua, kujeilua, hämäämistä, kyselemistä, opastamista, ulkona pomppimista ja ihmettelyä, jne. :) 


Pistän kiertokysely-tunnustuksen eteenpäin heille, joilla on ainakin Googlen mukaan alle 200 vakituista lukijaa. (Korjatkaa heti jos googlasin väärin!):

Ja koska sitä ei erikseen kielletty, myös Mitä tuli tehtyä

Kysyn samalla että:

1. Onko sinulla tavoitteita blogisi suhteen?
2. Jos on blogi-tavoitteita, niin minkälaisia?
3. Mikä vuodenaika kuvaa sinua parhaiten, ja miksi?
4. Onko sinulla elämänfilosofiaa, ja jos on, millainen?
5. Mielestäsi paras blogialusta sekä perustelut?
6. Mainostatko blogiasi? Miten ja missä?
7. Mitä maailmassa pitäisi olla mielestäsi enemmän?
8. Ja mitä maailmassa pitäisi olla mielestäsi vähemmän?
9. Mikä tekee sinut surulliseksi?
10. Mikä tekee sinut iloiseksi?
11. Mikä on mielestäsi tärkein taito, mikä jokaisen ihmisen tulisi osata?


Tämä oli hauskaa! Löysin monta uutta seurattavaa blogia. Jostain syystä tästä tunnustuksesta tuli mieleen muinaisten aikojen kiertokyselyt (mikä ihme niiden nimi oli? Joku ystävä-vihko...? Muistaako kukaan?). Tämä on virkistävää vaihtelua minun tavalliselle blogi-pöhköilylle, vaikkakin oli vaikeaa löytää pienen lukijamäärän omaavia blogeja, jotka eivät ole tätä tunnustus-kyselyä jo saaneet.


Ja nyt tämä bloggaaja lähtee nettiin lankakauppojen ihmeelliseen maailmaan (heti iltapuuron ja pusuttelun jälkeen)!