sunnuntai 20. syyskuuta 2015

Suloinen syyskuu

Rakkaat ja rakas harrastus.
(Montako kantarellia löydät kuvasta?)

"Well hello there, beautiful!"

Pikkuinen ukkoetana.
Isosta ukkoetanasta voit lukea lisää täältä *klik*.

Pistin syksyä lyhtyyn.


Voitatit.
Suloinen syyskuu.

Minun aikaani.


Kiitän Liebster award -haasteesta

Sain Leila neuloo bloggaajalta Liebster award -haasteen ja tottahan toki minä haasteen otan vastaan. En kuitenkaan laita tätä mukavaa haastetta enää toista kertaa kiertoon, koska se on jo vissiin kulkenut aika hyvin blogista toiseen. Aika aikaansa kutakin!



Sain seuraavat kysymykset ja annoin niille myös vastaukseni:

1. Paras vuodenaika?
Syksy.

2. Omistatko puutarhan, vai haaveiletko sellaisesta?
Ei ole puutarhaa, olen melkoinen poropeukalo vihreiden eläjien kanssa, enkä ainakaan vielä erityisemmin haaveile puutarhasta. Mutta kuka tietää mitä tulevaisuudessa tapahtuu...

3. Seuraatko neuleohjeita vai neulotko inspiraation viemänä?
Enimmäkseen sutkin menemään enemmän tai vähemmän epäonnistunutta neuletta fiiliksen ja inspiksen mukaan, mutta osaan kuitenkin kumma kyllä lukea neuleohjeitakin :)

4. Mikä sai sinut aloittamaan bloggaamisen?
Yhtäkkinen, mutta kuitenkin hissuksiin pitkään hautunut halu jakaa harrastuksiani muiden samanhenkisten ihmisten kanssa.

5. Paras kirja, jonka olet viimeksi lukenut?
Joskus aikaisemmassa elämässä luin paljon ja kaikkea, koska luen nopeasti ja olen utelias sielu, mutta tytön syntymän jälkeen en ole kirjaan tarttunut. En muista edellistä hyvää kirjaa, mutta joskus luin Jose Carlos Somozan romaanin Clara ja varjot, ja se jäi monesta eri syystä hyvin mieleen.

6. Osaatko tehdä kukkaseppeleen tai käpylehmän?
Maalaistyttö = totta kai!

7. Mihin blogiin minun pitäisi ehdottomasti tutustua?  
Helemenkerrääjä puikkoviidakossa. Hyvää ja hauskaa.

8. Oletko aiemmin vieraillut blogissani?
Valitettavasti en.

9. Onko sinusta tullut se miksi pikkutyttönä halusit tulla?
Ei.

10. Oletko käynyt kesäteatterissa?
Muutama vuosi sitten viimeksi. Kummasti meinaa lopahtaa nuo vapaa-ajan aktiviteetit pikkaraisen sikkaraisen pesueeseen liittymisen jälkeen.

11. Pidätkö bloggaamisesta?
Eipä tätä tekisi ellei tästä tykkäisi :)


Kiitos Leilalle!

tiistai 15. syyskuuta 2015

Somewhere over the rainbow...

Ole hyvä korvamadosta! Jos et juuri jäänyt hyräilemään kyseistä sävelmää,  niin aina parempi.

Tein itselleni lisää väriä syksyyn. Näissä sipsuttaja-sukissa on kaksinkertainen ts. italialainen aloitus, 1 nurin 1 oikein joustinta, tavallinen nostetuilla silmikoilla vahvistettu kantapää, sekä raidoitusta 7veljeksen perusharmaalla ja pätkävärjätyllä 7veikan Raidalla.


Perussukkaa siis. Taas.



Ei huvittanut alkaa kohdistamaan raitoja. Oli miellyttävämpää tehdä vähän eripariset varpaanlämmittäjät.



Villasukkasää lähestyy! Nimimerkillä "Se outo tyyppi, joka tykkää kylmästä" :)

sunnuntai 13. syyskuuta 2015

Mielipidekirjoitus kommunikoinnista

Maailmassa, joka on tulvillaan melua, voi olla vaikeaa saada ääntään kuuluville. Ehkä juuri sen vuoksi niin moni turvautuu jopa äärimmäisyyksiin vieviin keinoihin. Huomion herättäminen tuntuu vaativan aina vain hämmentävämpiä ja sokeeraavampia viestinnän ja kommunikoinnin muotoja.

Oikeassa olemisen pakottava tarve yhdistettynä voimakkaaseen tietoisuuteen yksilön oikeuksista tuntuvat muodostavan enenevässä määrin hyvin tunnepitoista ja räjähdysherkkää keskustelua ja jopa kanssakäymistä (esimerkkinä sosiaalisen median viestintä). Otetaan puolia, vaaditaan ottamaan (kärjistettyä) kantaa, jaetaan ihmisiä lokeroihin ilman tietoa tai tutkimista. Nyansseille ei anneta tilaa kun tunteet ottavat vallan. Järkikään ei auta, kun oma ego ja tahto ajavat yleisen rauhantahdon edelle.

Mutta nähdäkseni elämä ei kuitenkaan ole aina mustavalkoista. Ehkäpä siksi nykyisen monimuotoisen sosiaalisen kanssakäymisenkään ei pitäisi aina olla mustavalkoista, hyökkäävää, voimakkaasti puolustavaa tai kärjistettyä. Viestinnän ja sanoman arvostus tai saama huomio ei saisi aina olla riippuvainen viestinnän tai sanoman ilmaisun painokkuudesta. 

Siksi savolainen puhheenpars' eli puhetapa on ollut minulle sosiaalisen diplomatian "edelläkävijä", harkitsevan suvaitsevaista sanallista viestintää. Tiedostan kyllä valitettavan syvästi, että lupsakka ja rento ote elämään sekä mielipiteiden ilmaisun näennäinen epämääräisyys tuovat monelle tiukan täsmälliselle kanssaeläjälle harmaita hiuksia ja aivovaltimonpullistuman (ts. "tatti otsassa"). Se, että savolaisen kanssa keskustellessa vastuu siirtyy kuulijalle, kertoo jotakin myös kuulijasta ja myös tuon sanonnan keksijästä: -mistä kumpuaa pedanttinen pakonomaisuus määritellä ja lokeroida aivan kaikki niin ehdottoman tiukasti ja tarkasti? Eikö joustavuus, ymmärrys, keskustelu ja suvaitsevaisuus ole niitä ominaisuuksia joiden avulla ihmiskunta saattaisi elää joskus vielä rauhassa keskenään?

Olen siis edelleenkin haaveilija, unelmoija. Hellin unelmissani Laalaa-landiaa, jossa dialogille, tutustumiselle, tutkimiselle ja vaihtoehdoille on edelleen tilaa. Silti, jos jonkin asian suhteen haluaisin olla melko lailla varma, niin siitä, että minulle savolainen puhetapa antaa hyvän esimerkin ”live and let live” -elämänasenteesta. Kyse ei ole välinpitämättömyydestä tai päättämättömyydestä, vaan lempeämmästä, tuumailevammasta, suvaitsevammasta otteesta meitä ympäröivään maailmaan.

Minulle savolaisuuteni on positiivinen kulttuurisidonnainen ominaisuus sekä elämänvalinta.




"Jossei ossoo joustoo, suattaapi katketa" & "Tolokun immeinen tuumaeloo".

(Suomennoksia kaipaavalle: "Jos ei osaa joustaa, saattaa katketa" ja "Järkevä ihminen ajattelee".)

lauantai 12. syyskuuta 2015

Se sitten pukkasi harmaata sukkaa

Villasukat! (Jeeeee!) Näitä ei varmasti näy netissä yhtään missään milloinkaan, eikä ainakaan näin syksyllä.

Nämä sukat tein "tilaustyönä" jo alkuviikosta. Kun on pienen kanssa yhtäaikaa flunssassa, on yllättäen aikaa neuloakin. Ei voi ulkoilla, päiväunet on pitkät ja sisäleikit maltilliset. Merkillistä touhua kerrassaan!

Italialainen ts. kaksinkertainen aloitus. Palmikkokuvio on Novitalta.
Langanmenekki Novita 7 veljestä, noin 1,5 kerää eli noin 220g?

Vähän seiskaveikkaa, kaksinkertaista aloitusta ja toiveen suuntaan toteutettu sukansuun palmikkokuvio. Heitin kasaan vielä pikkuisen pohjemuotoilua, jotta ei ole sukka heti makkaralla. Sitten laitoin tuotoksen postiin, ja pidin sormia ja sukankutimia ristissä, että sukat sopivat saajalleen. Onneksi sain eilen viestiä, että kyllä sopii!

Ei ole pesty, eikä pingotettu tätä kuvaa varten.
Oli olevinaan kiire!

Jaahas. Mitäs sitä sitten neuloisi?

lauantai 5. syyskuuta 2015

"Haluaa tehdä itse" -lista nro 3.

Näitä listojahan minulla riittää, mutta nämä haluaisin tehdä vielä tämän syksyn aikana;

- polvipituiset räsymatto-sukat itselleni (jep, minäkin lähden joskus mukaan trendivillityksiin, tosin aina pahasti jälkijunassa). Langat odottaa jo: perusharmaata ja sateenkaarenväristä seiskaveikkaa, sekä sekalainen seurakunta hyllyllä jököttäneitä jämälankoja.

- jarruvillasukkia vauhdikkaimmalle kanssa-asujalle.

- toisen Dragon tail -clincherin muhkeammasta langasta ja uhkeammasta väristä.

Se hämäräperäinen huivinruipelo.

- neulotut korvaläpät itselleni (Tuumailin tuossa jotta piru vieköön, tahtoo semmoset peikkokorva-korvaläpät! Jos ei nyt vielä uskalla olla niin pöljä kuin on, niin milloin sitten?).

- kesäisestä heräteostos-kankaasta kunnon päälaki-heijastimilla varustettu välikausipipo lapselle.


Sampsukan Hertta-kangas.

- ja viimeisenä, mutta kyseenalaisimpana avohylly langoille ja muulle käsityö-tilpehöörille jonnekin kohtaan pienen pientä kotiamme.

Haaveissani siintelee sellainen värikäs lankapyhäkkö, jonka edessä voisin suorittaa puolipakanallista palvontaani: seinällä olisi avolokeroinen hylly, jonka alla pieni työpöytä, mukava selkänojallinen tuoli ja sopivan kirkas työlamppu. Nappasin tämän idean Helemenkerrääjän blogista.

Harmillista että meidän asunnon neliöt ovat jo nyt maksimaalisessa käytössä. Mutta aina pitää olla unelmia.