sunnuntai 13. syyskuuta 2015

Mielipidekirjoitus kommunikoinnista

Maailmassa, joka on tulvillaan melua, voi olla vaikeaa saada ääntään kuuluville. Ehkä juuri sen vuoksi niin moni turvautuu jopa äärimmäisyyksiin vieviin keinoihin. Huomion herättäminen tuntuu vaativan aina vain hämmentävämpiä ja sokeeraavampia viestinnän ja kommunikoinnin muotoja.

Oikeassa olemisen pakottava tarve yhdistettynä voimakkaaseen tietoisuuteen yksilön oikeuksista tuntuvat muodostavan enenevässä määrin hyvin tunnepitoista ja räjähdysherkkää keskustelua ja jopa kanssakäymistä (esimerkkinä sosiaalisen median viestintä). Otetaan puolia, vaaditaan ottamaan (kärjistettyä) kantaa, jaetaan ihmisiä lokeroihin ilman tietoa tai tutkimista. Nyansseille ei anneta tilaa kun tunteet ottavat vallan. Järkikään ei auta, kun oma ego ja tahto ajavat yleisen rauhantahdon edelle.

Mutta nähdäkseni elämä ei kuitenkaan ole aina mustavalkoista. Ehkäpä siksi nykyisen monimuotoisen sosiaalisen kanssakäymisenkään ei pitäisi aina olla mustavalkoista, hyökkäävää, voimakkaasti puolustavaa tai kärjistettyä. Viestinnän ja sanoman arvostus tai saama huomio ei saisi aina olla riippuvainen viestinnän tai sanoman ilmaisun painokkuudesta. 

Siksi savolainen puhheenpars' eli puhetapa on ollut minulle sosiaalisen diplomatian "edelläkävijä", harkitsevan suvaitsevaista sanallista viestintää. Tiedostan kyllä valitettavan syvästi, että lupsakka ja rento ote elämään sekä mielipiteiden ilmaisun näennäinen epämääräisyys tuovat monelle tiukan täsmälliselle kanssaeläjälle harmaita hiuksia ja aivovaltimonpullistuman (ts. "tatti otsassa"). Se, että savolaisen kanssa keskustellessa vastuu siirtyy kuulijalle, kertoo jotakin myös kuulijasta ja myös tuon sanonnan keksijästä: -mistä kumpuaa pedanttinen pakonomaisuus määritellä ja lokeroida aivan kaikki niin ehdottoman tiukasti ja tarkasti? Eikö joustavuus, ymmärrys, keskustelu ja suvaitsevaisuus ole niitä ominaisuuksia joiden avulla ihmiskunta saattaisi elää joskus vielä rauhassa keskenään?

Olen siis edelleenkin haaveilija, unelmoija. Hellin unelmissani Laalaa-landiaa, jossa dialogille, tutustumiselle, tutkimiselle ja vaihtoehdoille on edelleen tilaa. Silti, jos jonkin asian suhteen haluaisin olla melko lailla varma, niin siitä, että minulle savolainen puhetapa antaa hyvän esimerkin ”live and let live” -elämänasenteesta. Kyse ei ole välinpitämättömyydestä tai päättämättömyydestä, vaan lempeämmästä, tuumailevammasta, suvaitsevammasta otteesta meitä ympäröivään maailmaan.

Minulle savolaisuuteni on positiivinen kulttuurisidonnainen ominaisuus sekä elämänvalinta.




"Jossei ossoo joustoo, suattaapi katketa" & "Tolokun immeinen tuumaeloo".

(Suomennoksia kaipaavalle: "Jos ei osaa joustaa, saattaa katketa" ja "Järkevä ihminen ajattelee".)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Saa kommentoida!